TimoHeinonen

Metsä antaa kaikille

 

Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara. Tämän takia niitä on hoidettava hyvin. Suomalainen metsä on luonnoltaan monipuolista ja sen luontoarvo on korkea. Suomalaisesta metsästä moni saa leivän pöytään tai ainakin särvintä leivän päälle. Meille suomalaisille metsät merkitsevät paljon. Paljon enemmän, kuin niiden taloudellinen arvo on, enemmän kun monet meistä edes myöntävät. Olemme todellista metsäkansaa.

 

Metsämme ovat kestäneet sukupolvelta toiselle, niiden käyttötarkoitus on vuosien varrella muuttunut, mutta totuus on yhä sama; Suomi elää metsästä. Tervan, sahateollisuuden ja paperituotannon kautta metsäteollisuus on suunnannut katseensa biotalouden ja uudistuvan puurakentamisen suuntaan. Tulevaisuuden suunnittelu on kuitenkin mahdollista vain, jos asenteet ovat kunnossa.

 

Metsistä keskustellessa pikavoitoista voidaan luopua jo heti alussa. Kymmenenkin vuoden aikajänne metsäkeskusteluissa on lyhyt aika. Metsä kasvaa vuosikymmeniä, sen uusiutuminen ja hoitovirheistä palautuminen kestää sukupolvia. Tästä johtuen metsien käyttöä on suunniteltava huolella. Metsänhoito on pitkäjänteistä puurtamista, se ei kestä nopeatahtista politikointia tai sen kustannuksella pelattua irtopistebingoa. Se vaatii strategista ammattityötä.

 

Tämän ja huomisen päivän metsiin vaikuttava Kansallinen metsästrategia 2025 hyväksytään pian valtioneuvostossa. Kansallinen metsästrategia pohjautuu metsäpoliittiseen selontekoon. Tuo selonteko maalaa suuntaviivat metsien käytölle vuoteen 2050 saakka. Metsästrategian toimintasäde on noin kymmenen vuotta ja se on poliittista selontekoa yksityiskohtaisempi sekä tarkempi. Strategia on tietynlainen kartta ja toimenpideohjelma, jonka avulla saavutamme määränpäämme. Tuo strategia ei koske ainoastaan talousmetsiä tai metsäteollisuutta. Strategia ulottuu laveasti koko sektorille sisältäen myös sellaiset hyödykkeet, joiden arvoa emme voi mitata, kuten esimerkiksi maisemat sekä virkistysmahdollisuudet. On huomion arvoista, että puheet metsien monipuolisuudesta eivät ole jääneet vain puheen tasolle.

 

Moni politiikan sektori kaipaa täsmällistä ja huolella laadittua ohjelmatyötä. Metsäsektori on tässä nyt onnistunut.

Asioita on hyvä katsoa aina kokonaisuutena. Niitä pitäisi myös johtaa kokonaisuutena. Metsäsektori on tässäkin malliesimerkki. Yksittäiset intressiryhmät ovat unohdettu ja päätökset palvelevat kaikkia. Metsät ovat kansantaloudellisesti ajateltuna valtava voimavara. Tästä syystä johtuen ne on valjastettava parhaaseen mahdolliseen käyttöön täydellä kapasiteetillä.

 

Kansallinen metsästrategiamme nojaa muutamaan teemaan; metsiemme tulee olla aktiivisessa ja kestävässä käytössä, metsäalan rakenteiden täytyy uudistua sekä monipuolistua ja Suomen on oltava kilpailukykyinen toimintaympäristö kaikelle metsäteollisuudelle. Näissä onnistuminen on monen asian summa. Pelkästään metsään satsaamalla emme saavuta tuloksia. Metsiin kohdistuvan liiketoiminnan menestyksen avaimet on ripoteltu pitkään toimintaketjuun. Hyvin hoidettu metsä, vertaansa vailla oleva puusto ja ammattitaitoiset hoitosuunnitelmat niin mikro- kun makrotasollakin ovat vasta alkua. Puun markkinoille tulo, metsänomistajarakenteen pirstaloituminen, katoava yritystoiminta sekä sakkaava valtiontalous asettavat kaikki omat ongelmansa menestyksen tielle.

 

Suurimmaksi osaksi metsäteollisuudenkin menestys on siis riippuvainen yrittäjämyönteisestä ilmapiiristä ja esimerkiksi metsän verotuksesta. Riittääkö, että metsästä saatavaa satoa verotetaan vai onko metsämaa alistettava kiinteistöveron piiriin. Tämä on ikuinen kysymys, joka lähes vuosittain nousee esiin jonkun tahon esittämänä. Tuotantovälineestä verottaminen on epäedullista. Sen takia itse en kannata metsä- tai peltomaan verollepanoa. Maa- ja metsätalous painii jo nyt kovien haasteiden edessä, eikä se kestä enää yhtään lisärasitetta. Myös maanviljelijä ja metsänomistaja ansaitsee palkkansa.

 

Metsästä riittää siis meille kaikille, kunhan pidämme niistä hyvää huolta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Jouni Nordman

Itse kannatan metsänomistajille erikoispuiden löytämiseen opastusta, jolloin metsän tuotto nousee kunnolla, sillä on eri asia myydä puita kiloina kuin kuutioina. Eli jos haluamme kansantalouteen parhaiten metsästä tuoton, niin sen erikoislaatuinen luonteen pirteitä pitäisi kasvulle pystyä käsittelemään. Tästä voisi vaikka Haavan otta esimerkiksi, jonka lahonkestävyys voisi olla hyvinkin tiukentuneessa kemikaali asetusten kanssa nosteeseen nousta.

Tämä tarvii paljon pieniä yhtiöitä jotka osaavat tuotteistaa asiat sellaiseksi, että ne ratkaisevat jossain päin jonkin ongelman. Eli niinkuin muutenkin Suomi on muuttumassa pk ja keski suuriin yhtiöihin painotukset, jolloin puun tarkempi lajiteleminen on tärkeätä.

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Länsi Suomessa on metsään kaavoitettu rakennettavaksi valtavia tuulivoimala alueita, yhtenäiset metsät rannikolta häviää. Nämä n.210 metrin korkuiset potkuri voimala ryppäät pirstaloi alueet kelvottomaan kuntoon, jään lentely vaara n.500 metriä joka voimalan ympärillä, sulkee pois metsänhoitotyöt talviaikaan.

Valtion tarjoama tuulisähkön takuuhinta on liian kallis järjestelmä, se aiheuttaa naapureille ja lähellä asuville kiinteistöjen arvon romahduksia ja rakennusoikeuksien menettämistä 2 kilometrin säteellä tuulivoimalasta. Tuulivoimatoimija vuokraa ylihinnalla voimalan rakennuspaikan ja saa samalla innokkaan tuulivoiman puolesta puhujan paikkakunnalle. Muut naapurissa ei asiaa hyväksy, tämä hajota ja hallitse systeemi tuo kuitenkin kunnanvaltuustoissa myönteisiä päätöksiä, joista lopuksi sitten kaikki kärsivät.

Tuulivoiman tukeminen pitää kannattamattomana lopettaa, siitä ei ole muuta kuin vahinkoa.

Toimituksen poiminnat