Ulkomaalaisten kaivosyhtiöiden vastuita vahvistettava

Ulkomaalaisten kaivosyhtiöiden mellastus Suomessa nostaa niskakarvat pystyyn. Yritykset käyttävät häikäilemättömästi hyväksi meillä edelleen käytössä olevaa ”se saa joka ehtii” -periaatetta. Muut länsimaat ovat jo aikoja sitten luopuneet tästä vuosisatoja vanhasta valtausperiaatteesta, mutta meillä siitä on haluttu jostain käsittämättömästä syystä pitää kiinni.

Jos väitteet australialaisen Dragon Miningin viestinnästä omistajilleen pitävät paikkansa ollaan härskiydessä menty aivan uudelle tasolle. Uutiset ovat kertoneet, että kolme kultakaivosta maassamme omistava yhtiö olisi viestittänyt sijoittajilleen Hongkongin pörssissä, että yhtiö kyllä ehtii tyhjentää kultakaivoksensa ennen kuin maamme viranomaisille tehdyt valitukset on saatu käsiteltyä. Toiminta tulee keskeyttää tavalla tai toisella.

Nykyinen kaivoslaki antaa siis yhtiöille edelleen mahdollisuudet viedä rikkaudet maastamme ja jättää lisäksi jälkihoito suomalaisten veronmaksajien huoleksi. Talvivaara oli tästä kaikesta vain jäävuoren huippu. Lisäksi esimerkiksi kanadalaisen Belvedere Resources Ltd:n suomalaisen tytäryhtiön jälkiä olemme joutuneet maksamaan Nivalassa Hiturassa jo yli 20 miljoonaa euroa ja riskikaivoksia on muitakin.

Näitä sotkuja olemme joutuneet käsittelemään myös johtamassani Valtiovarainvaliokunnan asunto- ja ympäristöjaostossa viime vuosien aikana. Ympäristötuhojen korjaamiseen on ollut aina vain pakko löytää rahaa lisää. Nyt olemme vain kädet ristissä, että muiden kaivosten riskit eivät lankeaisi enää syliimme. Rikkaudet sen sijaan olemme jo antaneet muille. Ulkomaalaiset omistajat rahtaavat rikkauksia vauhdilla pois maastamme.

Nykyiset kaivosyhtiöiden jälkihoitoon varatut vakuudet ovat siis täysin riittämättömiä. Hituran kohdalla kustannukset ovat jo nyt aiemmin määrättyihin kahden miljoonan vakuuksiin verrattuna yli kymmenkertaiset. Tämän tulisi herättää kaikki, että järjestelmämme ei toimi.

Olemmekin edellyttäneet eduskunnassa maamme hallitukselta toimia asian korjaamiseksi. Yksi vaihtoehto voisi olla öljynsuojelurahaston kaltainen järjestelmä, minne yhtiöt maksaisivat osan jokaisesta louhimastaan tonnista. Tai vaihtoehtoisesti jo olemassa olevan ympäristövahinkojen varalle kartutettavan vastuurahaston säädöksiä tulisi muuttaa niin että niitä voitaisiin käyttää myös konkurssitapauksissa. Hallituksen toimia odotetaan edelleen eduskuntaan.

Olen itse huolissani myös siitä, että jo toiminta-aikanaan kaivosten ympäristövaikutukset lähivesiin ja -ympäristöön ovat usein kohtalokkaita. Ymmärrän hyvin myös lähialueiden ihmisten huolen ja minusta lain tulisikin paremmin turvata lähialueen ihmisten asemaa lyhytnäköisen maaperän tyhjentämisen sijaan. Myös luonnon muut arvot tulee huomioida paremmin lupaprosesseissa esimerkiksi Ylläksen Äkäslompolon luontomatkailun kohdalla.

Koko valtausperiaatekin on siis menneen ajan peruja. Tästä ovat luopuneet jo myös mm. Yhdysvallat eikä tällaista periaatetta ole enää käytössä missään meidänkaltaisessa maassa. Muualla lähtökohta on, että mineraaliesiintymät omistaa valtio. Kansainvälisesti katsoen meillä myös verotetaan kaivostoimintaa kevyesti. Kaivoslain korjaukset tuleekin saada eduskuntaan jo alkavan vuoden aikana. Se mikä ei toimi tulee korjata.

Ja se mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan.

 

Timo Heinonen

Kansanedustaja (kok.)

Valtiovarainvaliokunnan asunto- ja ympäristöjaoston puheenjohtaja

 

TimoHeinonen
Kokoomus Loppi

Kirjoittaja on Kokoomuksen eduskuntaryhmän neljännen kauden kansanedustaja. Valtion liikuntaneuvoston jäsen. Seuraa myös päivittäistä blogia osoitteessa http://www.timoheinonen.fi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu