TimoHeinonen

Kaikki blogit puheenaiheesta Fossiilivoima

Bioenergia - energiapuu - kotimainen energia

Kannuksen Energiametsäkoeaseman pitkäaikaisin johtaja, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Ari Ferm kutsui 24.2.1992 Kannukseen ryhmän metsäenergian asiantuntijoita kertomaan koeasemalla silloin vierailleelle pääministeri Esko Aholle bioenergian tilanteesta Ruotsissa ja Suomessa. Ruotsista vieraana oli professori Gustaf Sirén Uppsalan yliopistosta ja Suomesta muun muassa rehtori Paavo Pelkonen Joensuun yliopistosta.

Paju on kannuksensa ansainnut

1970- ja 1980-luvun vaihteessa huoli energiastamme oli suuri, se oli suurempi kuin huoli tämän päivän mahdollisesta ilmastonmuutoksesta. Muistamme Lähi-Idän silloisen öljykriisin vaikutukset jokapäiväiseen elämään. Paitsi että autoihimma tankattavan bensiinin hinta hyppäsi aivan uudelle tasolle, talvisia katujen liikennevaloja pimennettiin systemaattisesti ja valtion sekä kuntien omistamien rakennusten sisälämpötilaa laskettiin asteella, parilla. Energian säästön oppi tarkoitti silloin palelemista pimeässä.

Polttopuu on vanha renki

Puuvoima on tänään perusvoimaamme. Saamme siitä 25 prosenttia kaikesta energiastamme (öljyvoima 22%, ydinvoima 17%, kivihiili 9%). Näin ei ollut vielä neljännesvuosisata sitten, kun pidin (1994) aiheesta luentosarjaa Joensuun yliopistolla. Kerran se alkoi johdannolla näin:

 

Polttopuu on vanha renki

Puuvoima vastaan muut voimat

Vuonna 1991 kamppailu viidennestä ydinvoimalasta (sittemmin Olkiluoto kolmosesta) kävi kiivaana. Ydinvoiman vaihtoehtona oli yleisimmin kivihiili tai ylipäänsä fossiilinen energia. Joensuun yliopiston metsätieteellisessä tiedekunnassa vaihtoehtoihin oli myös toisenlainen näkökulma. Sanomalehti Karjalainen julkaisi sen Näkökulma yliopistolta -palstallaan 30.9.1991. Nyt, yli neljännesvuosisadan jälkeen on todettava että ilmakehän hiilidioksidi oli silloin kyllä jo mukana, mutta ehkä liian vähäisellä painolla. 

 

*****

 

Puuenergian paluu

Polttopuu, tavallisimmin klapeina ja pilkkeinä oli tärkein energialähteemme vielä ennen sotia ja heti sotien jälkeenkin. Mutta sitten mukaan tuli alati halventuva ulkomainen polttoöljy. Saimme ylipäänsä öljystä (mukana liikenne) kaikesta energiasta enimmillään 61 prosenttia vuonna 1973. Puuenergian osuus oli vastaavasti 20 prosenttia (kuva 1).

Puuvoiman nousu ykköseksi

1970-luvun energiapelillä oli tulevaisuuden perusvoimaksi tarjolla vain fossiilivoima (öljy, maakaasu, kivihiili) tai ydinvoima. Olivatko ne todellisia vaihtoehtoja? Niillä oli rasitteena ylikäymätön ympäristöongelma: fossiilivoimalla ilmastoon päätyvä hiilidioksidi, ydinvoimalla ikuiset jätteet.

Sekä fossiilivoima että ydinvoima olivat kansantaloutta velkaannuttavaa tuontitavaraa. Ydinvoimankin väitetty kotimaisuus oli samaa luokkaa kuin banaanin. Tuote kypsytetään Suomessa, mutta raaka-aine oli ostettava ulkomailta.

Puuvoima vahvistaa leijonanosaansa

Uusiutuva puu oli tärkeintä voimaamme 1900-luvun alkupuoliskolla. Vielä 1960 saimme siitä tasan puolet kaikesta energiastamme. Fossiilinen tuontiöljy oli kuitenkin jo tulossa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat silloin 39 prosentissa.

Uusiutumaton öljyvoima nousi musertavan vahvaksi vuonna 1973, aina 61 prosenttiin. Noihin aikoihin suomalainen energiapeli oli varsin yksioikoinen. Se tarjosi tulevaisuudelle vain fossiilivoimaa ja sen vaihtoehtona ydinvoimaa. Puuenergia leimattiin vanhanaikaiseksi ja siitä haluttiin tykkänään eroon.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä