TimoHeinonen

Kaikki blogit puheenaiheesta Poliittiset virkanimitykset

Suomen Pankin johtajapeli kummastuttaa

Suomen Pankissa on täytettävänä kaksi johtajan paikkaa. Lisäksi pääjohtajan paikka tulee pian avoimeksi. Asia on herättänyt runsaasti henkilöspekulaatioita mediassa. Missään ei ole kyseenalaistettu tai kritisoitu sitä, ovatko nämä EKP:n sivukonttorin nimitykset miten tarpeellisia.

Suomen Pankin mukaan sen tehtäväkentässä on neljä selkeää ydintoimintoa: rahapolitiikka ja tutkimus, rahoitusvalvonta, pankkitoiminta sekä rahahuolto.

Näkökulma: Poliittiset virkanimitykset ovat korruptiota

Kuntien ja valtion virkamiehet on nimitetty aina pienestä ja poliittisesti sitoutuneesta joukosta, vaikka suurin osa suomalaisista ei kuulu mihinkään puolueeseen. Edellisen mittauksen mukaan puolueisiin kuului enää noin kuusi prosenttia äänioikeutetuista, kun vielä 1970-luvun alussa heidän osuutensa äänioikeutetuista oli kolminkertainen. Jotkut epäilevät, että suomalaiset olisivat yksinkertaisesti vain liian huonoja löytämään poliittista kotiaan, kun taas toisten mukaan suomalaiset ovat menettäneet luottamuksensa poliittiseen järjestelmään.

Päätöksenteko osaksi yhteiskuntaa

Päätöksenteko ja päättäjät ovat mielestäni liiaksi erkaantuneet yhteiskunnasta. Vika ei ole yksin päättäjissä (poliitikot) vaan syytä on varmasti myös virkamiehissä sekä itse järjestelmässä.

Olemme rakentaneet järjestelmän jossa joustolle ja inhimillisyydelle ei ole juuri sijaa. Demokratia ei toteudu toivotulla tavalla ja sääntely tukahduttaa luovuuden.

Minusta nyt jos koskaan olisi aika palata jälleen maankamaralle alas rakennetuista pilvilinnoista ja ryhtyä töihin ennen kuin on liian myöhäistä.

Vanha puolue nimeltä Perussuomalaiset

”On pe­rus­tel­tu­ja väit­tei­tä, et­tei te­ke­mis­tä ole riit­tä­väs­ti kal­lii­seen vir­kaan. On­ko ol­ta­va näin mon­ta apu­lais­joh­ta­jaa?” Näin Jaakko Niinistö (ps.) kommentoi Vantaan apulaiskaupunginjohtajan paikkaa (HS, 18.10.2012). Hän sanoi lisäksi, että Perussuomalaiset eivät havittele omaa johtajapaikkaa, vaikka puolueesta tulisi Vantaan kolmanneksi suurin puolue.

Älä syytä pelaajaa, syytä peliä.

Poliittiset virkanimitykset ovat jäänne menneisyydestä, josta pitäisi jo nyky-yhteiskunnassa päästä eroon. Töihin pitäisi valita pätevimmät, ei puolueiden suosikkeja. Ja tämän pitäisi päteä Punavuoresta Posiolle, ihan koko Suomessa. Kuntiin tarvitaan pormestarimalli.

Virkamies, - luomakunnan kruunu

Virkamiehet ja poliitikot käsi kädessä

 

Poliitikot ovat kuin kirvoja, eli herkkähipiäisiä pehmeitä ja erittäin persoja nuorille versoville yhteistyön aluille. Poliitikot imevät ihmiskunnan solunesteet puolueiden omiin taskuihin, ja puolueet ovat siitä huolimatta aina persaukisia.

Suomessa elää tuhansittain poliitikkoja näistä suuri osa on punaisten listojen poliitikkoja. Poliitikkoja on esiintynyt maapallolla permikaudelta lähtöisin sillä silloin ilmestyivät ensimmäiset kirvat katukuvaan.

Männistön-Rädyn-Stubbin urakiihdyttämö ja Ailuksen kosto

Kevasta eroamaan painostettu Merja Ailus puhui suunsa puhtaaksi. Kritisoin itsekin häntä vuosi sitten ja piti nyt tarkistaa, etten vain puhunut ohi suuni. Mielestäni pysyin kuivilla, sitä kukin kiinnostunut arvioikoon. Mutta alkaako eräiden poliitikoiden urakiihdyttelyllä olla jo elokuvan aineksia? Saiko Ailus kostonsa?

 

Ellun Kana Kevan johtoon?

Nyt on liikkeellä uutinen jonka mukaan paikastaan luopuvasta kokoomuksen puoluesihteeristä Taru Tujusesta ei tulisikaan vain Ellun Kana, vaan myös Kevan hallituksen puheenjohtaja. Piiri pieni pyörii. Kevan virkapaikka on jyvitetty puolueiden välisellä sopimuksella kokoomukselle, joten kyseessä olisi maan tavan mukainen sulle-mulle nimitys.

Poliitikot oppivat todella hitaasti

 

Kokoomukselle ei näemmä riittänyt kohu Lasse Männistön viransijaisuudesta. Nyt samasta tehtävästä on syntymässä uusi kohu, kun Laura Rädyn tilalle ollaan nimittämässä toista Rädyn kaveria Pia Sutista. Tällä kertaa kohusta ei voi syyttää muuta kuin Kokoomusta itseään.

Politiikan itsemurha

Politiikka tappaa itse itsensä, vaikka ei se sitä itse huomaa, tai ainakaan suostu sitä myöntämään. Politiikka ei järky lainkaan, vaikka se lyö itseään puukolla selkään. Politiikan ulkopuoliset pyörittelevät silmiään, kun politiikka rankaisee itse itseään. Se ei suostu ottamaan tarjottua apua vastaan. Onko politiikka jo saattanut itsensä tilaan, jossa se pitäisi ottaa holhouksen alaiseksi?

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä