Työ http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134140/all Wed, 29 May 2019 17:03:44 +0300 fi Työstä http://eelisloikkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276714-tyosta <p><strong>Ennen oli kaikki paremmin. </strong></p><p>Menit kouluun, opiskelit, valmistuit ja menit töihin. Ahersit töissä, jotta sait ylennyksen ja palkankorotuksen. Ehkä vaihdoit työpaikkaa, jos tarjoutui tilaisuus. 40 vuoden työuran jälkeen odotti siirtyminen eläkkeelle.</p><p>2010-luvulla tällainen kunnioitettava työura on enää yksi, harvoille tarjoutuva mahdollisuus, muiden joukossa.</p><p>On jo kulunut fraasi sanoa, että työ on muuttunut tai pirstaloitunut. Moni sen jo tietää, mutta harva ottaa aidosti onkeensa: tarvitaan suuria mullistuksia yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, jotta haasteisiin voidaan vastata.</p><p>Yhteiskuntamme on viritetty pitämään huolta ihmisistä, jotka edustavat vanhaa työmarkkinamaailmaa. Tämä on hyvä asia, sillä heidänkin hyvästä elämästä pitää pitää huolta, mutta suuria muutoksia on tehtävä, ettei muutos aja ylitsemme. Ajovalot nimittäin näkyvät jo.</p><p>Mikroyrityksiäkin pienemmät kevytyritykset on uusi tapa tehdä töitä. Meidän yhteiskuntajärjestelmämme ei heitä kovin hyvin tunnista tai palvele: turva työttömyyden, sairauden tai perheen suhteen on kuin neliöpalikka, jota yritetään työntää ympyränmuotoisesta reiästä, jota suomalaiseksi hyvinvointivaltioksi kutsutaan.</p><p>Opiskelijat ovat joko opiskelijoita tai eivät, ainakin suomalaisen yhteiskunnan silmissä. Tosiasiassahan asia ei mene niin: tutkinnot saattavat jäädä kesken, jos osaaminen riittää jo töihin. Tai jos osaaminen ei töissä riitä, sitä työn ohella hankitaan.&nbsp;</p><p>Osa-aikatyöt ovat jo yleisiä. Samoin useat työnantajat, jopa eri aloilla. Kahvilatyöntekijä voi tehdä vuoroja K-Marketin kassalla ja iltaisin vielä blokata pöytiä ravintoloissa. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset tekevät töitä monessa päiväkodissa, lähihoitajat työskentelevät vanhustenhuollosta kouluavustajaksi ja varastotyöntekijät ajavat rekkaa viikonloppuisin. Ahkerat ihmiset tekevät ahkerasti töitä, mutta kuka pitää huolta, jos tulee sairastapaus? Kukaan ei myöskään jaksa painaa ikuisesti, mitenkäs lomat? Tai perhe, kuinka yhteensovitat tähän parisuhteen, puhumattakaan lapsista?</p><p>Ylläolevat esimerkit on raapustettu ne kohtaamiset mielessä, joita minulle on lyhyen elämäni aikana suotu. Tuskin siis muuta kuin jäävuoren huippu.</p><p><strong>Mitä on siis muutettava? Kaikkea yhteiskunnassa.</strong></p><p>Koulutuspolkua on ajateltava aivan uudella tavalla. Sosiaaliturvaa on muutettava joustavaksi, enkä puhu pelkästään työttömyysturvasta, vaan lapsiperheistä, opiskelijoista ja lomaa tarvitsevista ahkerista suomalaisista. Sosiaali- ja terveyspalvelut, työehtosopimusten joustavuus ja reiluus, nuorten syrjäytyminen ja näköalattomuus. Kaikki yhteiskunnan osa-alueita, jotka eivät palvele tätä vuosikymmentä, puhumattakaan seuraavista.</p><p>Työ on perusta hyvinvointivaltion selviämiselle. Ahkerat, itsestään ja varsinkin läheisistään huolta pitävät ihmiset ovat tämän maan perusta. Työllä ja yrittäjyydellä, niiden ihmisten jokapäiväisellä panoksella, jotka kakkua kasvattavat, turvataan apua tarvitsevien hyvä elämä. Jotta jokainen sairas, eläkeläinen, lapsi ja heikompiosainen ihminen saa tässä maassa ihmisarvoisen kohtelun, jotta jokainen heistä voi tavoitella unelmiaan ja tehdä merkityksellisiä asioita elämänsä aikana, pitää heidän hyvinvointi turvata, jotka tämän mahdollistavat.</p><p>Siksi on ensiarvoisen tärkeää pitää huolta, että erimuotoiset palikat, joita erilaisiksi työuriksi kutsutaan, kohtaisi oikeanmuotoisen suomalaisen hyvinvointivaltiojärjestelmän.&nbsp;</p><p>Siksi meidän on rohkeasti uskallettava tuoda suomalainen yhteiskunta Eppujen laulujen aikakaudelta vastaamaan 2010-luvun haasteita.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ennen oli kaikki paremmin.

Menit kouluun, opiskelit, valmistuit ja menit töihin. Ahersit töissä, jotta sait ylennyksen ja palkankorotuksen. Ehkä vaihdoit työpaikkaa, jos tarjoutui tilaisuus. 40 vuoden työuran jälkeen odotti siirtyminen eläkkeelle.

2010-luvulla tällainen kunnioitettava työura on enää yksi, harvoille tarjoutuva mahdollisuus, muiden joukossa.

On jo kulunut fraasi sanoa, että työ on muuttunut tai pirstaloitunut. Moni sen jo tietää, mutta harva ottaa aidosti onkeensa: tarvitaan suuria mullistuksia yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, jotta haasteisiin voidaan vastata.

Yhteiskuntamme on viritetty pitämään huolta ihmisistä, jotka edustavat vanhaa työmarkkinamaailmaa. Tämä on hyvä asia, sillä heidänkin hyvästä elämästä pitää pitää huolta, mutta suuria muutoksia on tehtävä, ettei muutos aja ylitsemme. Ajovalot nimittäin näkyvät jo.

Mikroyrityksiäkin pienemmät kevytyritykset on uusi tapa tehdä töitä. Meidän yhteiskuntajärjestelmämme ei heitä kovin hyvin tunnista tai palvele: turva työttömyyden, sairauden tai perheen suhteen on kuin neliöpalikka, jota yritetään työntää ympyränmuotoisesta reiästä, jota suomalaiseksi hyvinvointivaltioksi kutsutaan.

Opiskelijat ovat joko opiskelijoita tai eivät, ainakin suomalaisen yhteiskunnan silmissä. Tosiasiassahan asia ei mene niin: tutkinnot saattavat jäädä kesken, jos osaaminen riittää jo töihin. Tai jos osaaminen ei töissä riitä, sitä työn ohella hankitaan. 

Osa-aikatyöt ovat jo yleisiä. Samoin useat työnantajat, jopa eri aloilla. Kahvilatyöntekijä voi tehdä vuoroja K-Marketin kassalla ja iltaisin vielä blokata pöytiä ravintoloissa. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset tekevät töitä monessa päiväkodissa, lähihoitajat työskentelevät vanhustenhuollosta kouluavustajaksi ja varastotyöntekijät ajavat rekkaa viikonloppuisin. Ahkerat ihmiset tekevät ahkerasti töitä, mutta kuka pitää huolta, jos tulee sairastapaus? Kukaan ei myöskään jaksa painaa ikuisesti, mitenkäs lomat? Tai perhe, kuinka yhteensovitat tähän parisuhteen, puhumattakaan lapsista?

Ylläolevat esimerkit on raapustettu ne kohtaamiset mielessä, joita minulle on lyhyen elämäni aikana suotu. Tuskin siis muuta kuin jäävuoren huippu.

Mitä on siis muutettava? Kaikkea yhteiskunnassa.

Koulutuspolkua on ajateltava aivan uudella tavalla. Sosiaaliturvaa on muutettava joustavaksi, enkä puhu pelkästään työttömyysturvasta, vaan lapsiperheistä, opiskelijoista ja lomaa tarvitsevista ahkerista suomalaisista. Sosiaali- ja terveyspalvelut, työehtosopimusten joustavuus ja reiluus, nuorten syrjäytyminen ja näköalattomuus. Kaikki yhteiskunnan osa-alueita, jotka eivät palvele tätä vuosikymmentä, puhumattakaan seuraavista.

Työ on perusta hyvinvointivaltion selviämiselle. Ahkerat, itsestään ja varsinkin läheisistään huolta pitävät ihmiset ovat tämän maan perusta. Työllä ja yrittäjyydellä, niiden ihmisten jokapäiväisellä panoksella, jotka kakkua kasvattavat, turvataan apua tarvitsevien hyvä elämä. Jotta jokainen sairas, eläkeläinen, lapsi ja heikompiosainen ihminen saa tässä maassa ihmisarvoisen kohtelun, jotta jokainen heistä voi tavoitella unelmiaan ja tehdä merkityksellisiä asioita elämänsä aikana, pitää heidän hyvinvointi turvata, jotka tämän mahdollistavat.

Siksi on ensiarvoisen tärkeää pitää huolta, että erimuotoiset palikat, joita erilaisiksi työuriksi kutsutaan, kohtaisi oikeanmuotoisen suomalaisen hyvinvointivaltiojärjestelmän. 

Siksi meidän on rohkeasti uskallettava tuoda suomalainen yhteiskunta Eppujen laulujen aikakaudelta vastaamaan 2010-luvun haasteita.

]]>
5 http://eelisloikkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276714-tyosta#comments Työ Työmarkkina Wed, 29 May 2019 14:03:44 +0000 Eelis Loikkanen http://eelisloikkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276714-tyosta
Työnantajana työmarkkinatuki http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275258-tyonantajana-tyomarkkinatuki <p>Viimesijainen työnantaja suomalaisille on työmarkkinatuki. Sille teet työnhaun etätyötä 30,89 e bruttopäiväpalkalla kolmen kuukauden pituisissa projekteissa, joiden jälkeen raportoit tekemisestäsi. Lisäksi halutessasi voit osallistua ns. aktiivisuusehtotoimintaan projektisi yhteydessä ja korottaa palkkaasi 4,65 % eli 32,40 e päivässä.</p><p>Toisin kuin yleensä työmarkkinoilla työmarkkinatuki laski palkkojaan noin puolitoista vuotta sitten 4,65 %. Tämän muistavat hyvin ne, jotka jo silloin kituuttelivat pienellä palkallaan.&nbsp;</p><p>Työ työmarkkinatuella on usein lyhytaikaista &mdash; hyvä niin, mutta joillekin työmarkkinatuki saattaa jäädä &nbsp;viimeiseksi työnantajaksi. Useinmiten he ovat niitä, jotka tulevat työmarkkinatuelle töihin, kun ovat täyttäneet iän, joka alkaa numerolla 5 tai 6.</p><p>Työnantajana työmarkkinatuki elää utopiaa, jossa sen työntekijät ovat tasavertaisia keskenään ja heiltä edellytetään samaa noissa kolmen kuukauden projekteissaan. Mutta todellisuudessa nyt, tässä ajassa, tänä päivänä niin ei todellakaan ole. 50- ja 60-vuotias työtön on vanhus työnantajan näkökulmasta. Voimme vain toivoa, että utopia jonain päivänä muuttuu todeksi. &nbsp;</p><p>Kaikki työmarkkinatuen työntekijät selaavat työpaikkoja ja puurtavat hakemuksiaan. Ikääntyneet päivä päivältä turhaantuneempina. Jos ei pidä varaansa, turhautumisesta johtuva mielialan lasku vaarantaa koko lopun elämän.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viimesijainen työnantaja suomalaisille on työmarkkinatuki. Sille teet työnhaun etätyötä 30,89 e bruttopäiväpalkalla kolmen kuukauden pituisissa projekteissa, joiden jälkeen raportoit tekemisestäsi. Lisäksi halutessasi voit osallistua ns. aktiivisuusehtotoimintaan projektisi yhteydessä ja korottaa palkkaasi 4,65 % eli 32,40 e päivässä.

Toisin kuin yleensä työmarkkinoilla työmarkkinatuki laski palkkojaan noin puolitoista vuotta sitten 4,65 %. Tämän muistavat hyvin ne, jotka jo silloin kituuttelivat pienellä palkallaan. 

Työ työmarkkinatuella on usein lyhytaikaista — hyvä niin, mutta joillekin työmarkkinatuki saattaa jäädä  viimeiseksi työnantajaksi. Useinmiten he ovat niitä, jotka tulevat työmarkkinatuelle töihin, kun ovat täyttäneet iän, joka alkaa numerolla 5 tai 6.

Työnantajana työmarkkinatuki elää utopiaa, jossa sen työntekijät ovat tasavertaisia keskenään ja heiltä edellytetään samaa noissa kolmen kuukauden projekteissaan. Mutta todellisuudessa nyt, tässä ajassa, tänä päivänä niin ei todellakaan ole. 50- ja 60-vuotias työtön on vanhus työnantajan näkökulmasta. Voimme vain toivoa, että utopia jonain päivänä muuttuu todeksi.  

Kaikki työmarkkinatuen työntekijät selaavat työpaikkoja ja puurtavat hakemuksiaan. Ikääntyneet päivä päivältä turhaantuneempina. Jos ei pidä varaansa, turhautumisesta johtuva mielialan lasku vaarantaa koko lopun elämän.

]]>
3 http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275258-tyonantajana-tyomarkkinatuki#comments Ikääntynyt pitkäaikaistyötön Työ Työmarkkinatuki Työtön Tue, 30 Apr 2019 05:14:44 +0000 Birgitta Valonen http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275258-tyonantajana-tyomarkkinatuki
Työllisyys ja demokratia http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275038-tyollisyys-ja-demokratia <p>Poliitikot hokevat mantran lailla työllisyyden edistämistä. Edellinen hallitus piti tärkeimpänä työllisyyslukujen kasvua, mutta työn sisällöstä ei ollut puhetta: muutaman viikkotunnin työtä tekevä katsotaan työlliseksi. Ilmaista harjoittelutyötä ja sitä jopa perä perään ketjussa tekevät lasketaan työllisiksi. Foliohattuja toisilleen kaupittelevat ovat työllisiä.</p> <p>Samaan aikaan valitetaan sitä, että tarpeelliseen työhön ei ole varaa, kuten terveyden-, lasten- ja vanhustenhoitoon, koulutukseen jne.</p> <p>Väitetään, että tehokasta talouskasvua ja työllisyyttä ei saada aikaan demokratian oloissa. Pitää paikkansa. Esim. Kiinaa on vaikea kutsua demokraattisesti toimivaksi valtioksi. Sen työllisyys ja talous kasvaa kohisten.&nbsp;</p> <p>Työllisyyttä edistää globaalin talousnosteen lisäksi totalitarismi, ja demokratia taas hillitsee sitä. Mikä siis neuvoksi meille, jotka haikailemme täystyöllisyyttä, mutta olemme totuttautuneet kansalaisvapauksiin ja etääntyneet totalitarismista sekä myös viidakon lakien mukaisesta kapitalismista, joka toimii käytännössä samoin kuin totalitarismi?</p> <p>Epäsäätyinen väitteeni on, että Sipilän hallituksen keinot edistää työllisyyttä &ndash; muilta osin kuin globaalin talousnosteen avittamana &ndash; ovat olleet askeltamista kohti totalitarismia. Hallitus ei päässyt hankkeessaan kovin pitkälle, koska meillä demokratia sentään jotenkuten vielä toimii, mutta yritysjohtajana Sipilä on tottunut sanelupolitiikkaan, joka ei demokratiaa tunnista. Liikevoitoille valtio ja demokratia ovat vain este ja hidaste.</p> <p>Sillä onhan niin, että työllisyys saadaan hilattua jopa 100 %:iin ja sen ylikin, jos Sipilän linja vietäisiin äärimmilleen niin, että orjuus sallittaisiin. Talous kasvaisi kohisten ja samalla kaikille riittäisi töitä, kun osa kansasta suistettaisiin köyhyyteen ja pakkotyöhön.</p> <p>Tällä jostakusta kenties sopimattomalla ajatusleikillä tarkoitan, että mustavalkoinen tulos tai ulos -puhe on silkkaa haihattelua. Jos tulosta haetaan Sipilän keinoilla ja tavoitellut numerot saavutetaan, onko se demokratian kannalta haluttu tulos?&nbsp;</p> <p>Päättäjät liikkuvat työllisyyden suhteen akselilla: totalitarismi&ndash;tasa-arvo. Jokainen voi päätellä oman poliittisen kantansa sijainnin tuolla janalla.</p> <p>Mitä demokratiaan tulee, kyse on varallisuuden jaosta: media on mm. tänään ylistellyt ja kauhistellut suuryhtiöiden tuloksia ja tappioita. Talousuutisointi on kovin pinnallista keskittyessään pelkästään voittoihin. Mutta onko Finnair toiminut niin kuin sen pitää? Entä Nokia? Kone? Metso? Enkä tarkoita taloudellista tulosta vaan toimintaa reaalimaailmassa. Mokoma ei talousmediaa näy kiinnostavan.</p> <p>Onko työllisyys itseisarvo? Hyödyllinen työ varmasti on, mitä tulee reaalisiin aikaansaannoksiin, mutta työllisyysnumerot eivät kuvaa todellisuutta: työn sisältöä ja toimeentuloa. Automatisaatio ja digitaalisuus vähentävät välttämätöntä ja tarpeellista työtä entisestään, mutta asetetaanko paukut yhä enenevässä määrin turhanpäiväiseen työhön ja jätetään se tärkeä ja hyödyllinen työ retuperälle &ndash; koska se ei tuota tarpeeksi voittoa?</p> <p>Raha itsessään on tyhjä arpa: yksikään euro tai dollari ei ole koskaan vaihtanut kenenkään vaippaa eikä tule ikinä vaihtamaankaan.&nbsp;Täällä reaalimaailman puolella velvollisuutemme ei ole fiktiivisen rahan haalinta vaan kansalaisten tasa-arvo ja hyvinvointi. Kaikkien.</p> <p>Siitä pöydästä nimittäin putoaa isoja murusia myös rikkaille.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Poliitikot hokevat mantran lailla työllisyyden edistämistä. Edellinen hallitus piti tärkeimpänä työllisyyslukujen kasvua, mutta työn sisällöstä ei ollut puhetta: muutaman viikkotunnin työtä tekevä katsotaan työlliseksi. Ilmaista harjoittelutyötä ja sitä jopa perä perään ketjussa tekevät lasketaan työllisiksi. Foliohattuja toisilleen kaupittelevat ovat työllisiä.

Samaan aikaan valitetaan sitä, että tarpeelliseen työhön ei ole varaa, kuten terveyden-, lasten- ja vanhustenhoitoon, koulutukseen jne.

Väitetään, että tehokasta talouskasvua ja työllisyyttä ei saada aikaan demokratian oloissa. Pitää paikkansa. Esim. Kiinaa on vaikea kutsua demokraattisesti toimivaksi valtioksi. Sen työllisyys ja talous kasvaa kohisten. 

Työllisyyttä edistää globaalin talousnosteen lisäksi totalitarismi, ja demokratia taas hillitsee sitä. Mikä siis neuvoksi meille, jotka haikailemme täystyöllisyyttä, mutta olemme totuttautuneet kansalaisvapauksiin ja etääntyneet totalitarismista sekä myös viidakon lakien mukaisesta kapitalismista, joka toimii käytännössä samoin kuin totalitarismi?

Epäsäätyinen väitteeni on, että Sipilän hallituksen keinot edistää työllisyyttä – muilta osin kuin globaalin talousnosteen avittamana – ovat olleet askeltamista kohti totalitarismia. Hallitus ei päässyt hankkeessaan kovin pitkälle, koska meillä demokratia sentään jotenkuten vielä toimii, mutta yritysjohtajana Sipilä on tottunut sanelupolitiikkaan, joka ei demokratiaa tunnista. Liikevoitoille valtio ja demokratia ovat vain este ja hidaste.

Sillä onhan niin, että työllisyys saadaan hilattua jopa 100 %:iin ja sen ylikin, jos Sipilän linja vietäisiin äärimmilleen niin, että orjuus sallittaisiin. Talous kasvaisi kohisten ja samalla kaikille riittäisi töitä, kun osa kansasta suistettaisiin köyhyyteen ja pakkotyöhön.

Tällä jostakusta kenties sopimattomalla ajatusleikillä tarkoitan, että mustavalkoinen tulos tai ulos -puhe on silkkaa haihattelua. Jos tulosta haetaan Sipilän keinoilla ja tavoitellut numerot saavutetaan, onko se demokratian kannalta haluttu tulos? 

Päättäjät liikkuvat työllisyyden suhteen akselilla: totalitarismi–tasa-arvo. Jokainen voi päätellä oman poliittisen kantansa sijainnin tuolla janalla.

Mitä demokratiaan tulee, kyse on varallisuuden jaosta: media on mm. tänään ylistellyt ja kauhistellut suuryhtiöiden tuloksia ja tappioita. Talousuutisointi on kovin pinnallista keskittyessään pelkästään voittoihin. Mutta onko Finnair toiminut niin kuin sen pitää? Entä Nokia? Kone? Metso? Enkä tarkoita taloudellista tulosta vaan toimintaa reaalimaailmassa. Mokoma ei talousmediaa näy kiinnostavan.

Onko työllisyys itseisarvo? Hyödyllinen työ varmasti on, mitä tulee reaalisiin aikaansaannoksiin, mutta työllisyysnumerot eivät kuvaa todellisuutta: työn sisältöä ja toimeentuloa. Automatisaatio ja digitaalisuus vähentävät välttämätöntä ja tarpeellista työtä entisestään, mutta asetetaanko paukut yhä enenevässä määrin turhanpäiväiseen työhön ja jätetään se tärkeä ja hyödyllinen työ retuperälle – koska se ei tuota tarpeeksi voittoa?

Raha itsessään on tyhjä arpa: yksikään euro tai dollari ei ole koskaan vaihtanut kenenkään vaippaa eikä tule ikinä vaihtamaankaan. Täällä reaalimaailman puolella velvollisuutemme ei ole fiktiivisen rahan haalinta vaan kansalaisten tasa-arvo ja hyvinvointi. Kaikkien.

Siitä pöydästä nimittäin putoaa isoja murusia myös rikkaille.

 

 

 

 

 

 

]]>
11 http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275038-tyollisyys-ja-demokratia#comments Kiina Orjuus Sipilän hallituksen työllisyyspolitiikka Totalitarismi Työ Thu, 25 Apr 2019 15:40:42 +0000 Janne Kuusi http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275038-tyollisyys-ja-demokratia
Närästää, että työstä jää käteen sama kuin sosiaaliturvasta http://miritasaxberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274305-narastaa-etta-tyosta-jaa-kateen-sama-kuin-sosiaaliturvasta <p>Suomen suurimmat ongelmat ovat kuristava verotus ja epäreilu sosiaaliturva. Keskituloisen palkasta jää rahaa käteen yhtä paljon, kuin sosiaalituesta. Kuulun keskiluokkaan ja maksan liikaa veroja, kuten noin 70% suomalaisista. Verorahoilla huolehditaan koulutuksesta, terveydestä ja turvallisuudesta, kuten valtion kuuluukin. Ei silti ole kestävää, että suurimman hinnan hyvinvoinnista maksavat pienet yrittäjät ja pienten lasten vanhemmat.</p><p>Joka kymmenes lapsiperhe ja joka toinen mikroyrittäjä kiikkuu köyhyysrajalla. Joka kolmas eläkeläinen on köyhä. Joka viidennellä yrittäjällä on varaa maksaa vain yrittäjän eläkemaksun vähimmäismäärää, joka oikeuttaa vähimmäiseläkettä vastaavaan eläkkeeseen (Eläketurvakeskus). Se on takuueläkkeellä täydennettynä noin 785 euroa. Samaan lopputulokseen pääsee tekemättä töitä, yrittämättä ja elämällä koko ikänsä erilaisten tukien varassa.</p><p>Keskituloisen työssäkäyvän sinkkuvanhemman palkka on 2500-3400 euroa. Käteen jää helposti työmatkojen, lapsen hoidon ja asumisen jälkeen vain noin 500 euroa. Kahden työssäkäyvän aikuisen kaksilapsisen perheen kohdalla tilanne on liki sama. Samaan lopputulokseen pääsee olemalla työtön yksinhuoltaja. (Samansuuntaisia laskelmia esittää myös Vahtera, IL blogi 10.4.19.)</p><p>On oikein, että Suomessa on inhimillisen elämänlaadun varmistava turvaverkko, joka kantaa töiden välissä olevia ja työkyvyttömiä. Sosiaaliturvan ei pitäisi kuitenkaan olla jatkuva ja vastikkeeton tulonlähde työkykyisille. Se täytyy räjäyttää auki ja rakentaa uudelleen siten, että mahdollisimman moni pääsee eroon köyhyysloukusta työn ja järkevän veropolitiikan kautta.</p><p>Ongelma ei ole verotus sinänsä. Valtion on edelleen turvattava hyvinvointi. Ongelma on se, että ansiotuloverotus rokottaa liikaa työtä ja samalla sosiaaliturvajärjestelmä ei kannusta työhön. Kokonaisveroaste on haitallisen korkea. Rahojen täytyy riittää elämiseen etenkin talouksissa, joissa asuu lapsia ja vanhuksia. Palkasta käteen jäävää osuutta ja työnantajien mahdollisuuksia työllistää parannetaan laskemalla ansiotuloveroa palkitsevammaksi ja uudistamalla sosiaaliturva työhön motivoivammaksi.</p><p>Reilu lähtökohta on se, että jokainen maksaa yhteistä hyvää suhteellisesti varojensa mukaan. Verotuksen progressio on periaatteena toimiva, mutta se on liian jyrkkä keskituloisilla. Suomessa on kannattavampaa olla pienituloinen, sillä julkiset maksut ovat pieniä, veroa maksetaan vähemmän ja näin rahaa saattaa jäädä käteen jopa enemmän kuin paremmin tienaavilla. Ansiotuloverotusta pitää ripeästi laskea, jotta ostovoima paranee ja talous kasvaa.</p><p>Verotukseen tehtävät uudistukset ja sosiaaliturvan remontti on tehtävä käsi kädessä. Nämä kaksi järjestelmää riippuvat toisistaan. Tärkeintä on vähentää tukiviidakon byrokratiaan ja valvontaan uppoavia kuluja ja kannustaa tekemään töitä. Työttömien on voitava turvallisesti ottaa vastaan pätkätöitä ja kokeilla yrittämistä ilman tukien välitöntä menetystä. Opiskelijoiden ja työttömien on uskallettava työllistää itsensä yrittäjinä.</p><p>Vaikka työttömien työnhakijoiden ja työn kohtaaminen on iso ongelma, tarvitsee Suomi silti reilusti lisää työntekijöitä. Matalapalkkaisten töiden arvostus täytyy palauttaa. Työllistyminen tutkitusti paranee ansiosidonnaisajan loppua kohti. Motivaatio työn etsimiseen tai vastaanottamiseen ei ymmärrettävästi ole korkea, jos työttömänä olemisesta saa paremman korvauksen kuin matalapalkkaisesta työstä. Olen ollut puhelinmyyjä, siivooja ja tarjoilija ja onnellinen jokaisesta saamastani työpaikasta, sillä minun maailmassani työttömyys ei ole vaihtoehto.</p><p>Yrittämisestä on tehtävä kannattavampaa, sillä suurin osa työpaikoista ovat mikro- ja pienyrittäjien synnyttämiä. Eläkevakuutus- ja sosiaaliturvajärjestelmän parannustarpeet koskevat etenkin yrittäjiä. Laajat yrityspoliittiset uudistukset vaativat asiantuntevan yrittäjyysministeriön perustamista, mutta helpotus saadaan aikaan jo yleissitovien työehtosopimusten purkamisella ja arvonlisäveron alarajan nostolla 30 &ndash; 50 tuhanteen euroon. On vapautettava pääomaa sijoituksiin ja piristettävä kotimaista kasvua ja vientiä.</p><p>Uudistusten tavoite on kestävämpi talous ja suurempi kukkaro heikommasta huolehtimiseen.</p><p>Lue lisää tulevaisuuden kärkiteemoista&nbsp;<a href="https://www.mirita.fi/index.php/poliitikko/">https://www.mirita.fi/index.php/poliitikko/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen suurimmat ongelmat ovat kuristava verotus ja epäreilu sosiaaliturva. Keskituloisen palkasta jää rahaa käteen yhtä paljon, kuin sosiaalituesta. Kuulun keskiluokkaan ja maksan liikaa veroja, kuten noin 70% suomalaisista. Verorahoilla huolehditaan koulutuksesta, terveydestä ja turvallisuudesta, kuten valtion kuuluukin. Ei silti ole kestävää, että suurimman hinnan hyvinvoinnista maksavat pienet yrittäjät ja pienten lasten vanhemmat.

Joka kymmenes lapsiperhe ja joka toinen mikroyrittäjä kiikkuu köyhyysrajalla. Joka kolmas eläkeläinen on köyhä. Joka viidennellä yrittäjällä on varaa maksaa vain yrittäjän eläkemaksun vähimmäismäärää, joka oikeuttaa vähimmäiseläkettä vastaavaan eläkkeeseen (Eläketurvakeskus). Se on takuueläkkeellä täydennettynä noin 785 euroa. Samaan lopputulokseen pääsee tekemättä töitä, yrittämättä ja elämällä koko ikänsä erilaisten tukien varassa.

Keskituloisen työssäkäyvän sinkkuvanhemman palkka on 2500-3400 euroa. Käteen jää helposti työmatkojen, lapsen hoidon ja asumisen jälkeen vain noin 500 euroa. Kahden työssäkäyvän aikuisen kaksilapsisen perheen kohdalla tilanne on liki sama. Samaan lopputulokseen pääsee olemalla työtön yksinhuoltaja. (Samansuuntaisia laskelmia esittää myös Vahtera, IL blogi 10.4.19.)

On oikein, että Suomessa on inhimillisen elämänlaadun varmistava turvaverkko, joka kantaa töiden välissä olevia ja työkyvyttömiä. Sosiaaliturvan ei pitäisi kuitenkaan olla jatkuva ja vastikkeeton tulonlähde työkykyisille. Se täytyy räjäyttää auki ja rakentaa uudelleen siten, että mahdollisimman moni pääsee eroon köyhyysloukusta työn ja järkevän veropolitiikan kautta.

Ongelma ei ole verotus sinänsä. Valtion on edelleen turvattava hyvinvointi. Ongelma on se, että ansiotuloverotus rokottaa liikaa työtä ja samalla sosiaaliturvajärjestelmä ei kannusta työhön. Kokonaisveroaste on haitallisen korkea. Rahojen täytyy riittää elämiseen etenkin talouksissa, joissa asuu lapsia ja vanhuksia. Palkasta käteen jäävää osuutta ja työnantajien mahdollisuuksia työllistää parannetaan laskemalla ansiotuloveroa palkitsevammaksi ja uudistamalla sosiaaliturva työhön motivoivammaksi.

Reilu lähtökohta on se, että jokainen maksaa yhteistä hyvää suhteellisesti varojensa mukaan. Verotuksen progressio on periaatteena toimiva, mutta se on liian jyrkkä keskituloisilla. Suomessa on kannattavampaa olla pienituloinen, sillä julkiset maksut ovat pieniä, veroa maksetaan vähemmän ja näin rahaa saattaa jäädä käteen jopa enemmän kuin paremmin tienaavilla. Ansiotuloverotusta pitää ripeästi laskea, jotta ostovoima paranee ja talous kasvaa.

Verotukseen tehtävät uudistukset ja sosiaaliturvan remontti on tehtävä käsi kädessä. Nämä kaksi järjestelmää riippuvat toisistaan. Tärkeintä on vähentää tukiviidakon byrokratiaan ja valvontaan uppoavia kuluja ja kannustaa tekemään töitä. Työttömien on voitava turvallisesti ottaa vastaan pätkätöitä ja kokeilla yrittämistä ilman tukien välitöntä menetystä. Opiskelijoiden ja työttömien on uskallettava työllistää itsensä yrittäjinä.

Vaikka työttömien työnhakijoiden ja työn kohtaaminen on iso ongelma, tarvitsee Suomi silti reilusti lisää työntekijöitä. Matalapalkkaisten töiden arvostus täytyy palauttaa. Työllistyminen tutkitusti paranee ansiosidonnaisajan loppua kohti. Motivaatio työn etsimiseen tai vastaanottamiseen ei ymmärrettävästi ole korkea, jos työttömänä olemisesta saa paremman korvauksen kuin matalapalkkaisesta työstä. Olen ollut puhelinmyyjä, siivooja ja tarjoilija ja onnellinen jokaisesta saamastani työpaikasta, sillä minun maailmassani työttömyys ei ole vaihtoehto.

Yrittämisestä on tehtävä kannattavampaa, sillä suurin osa työpaikoista ovat mikro- ja pienyrittäjien synnyttämiä. Eläkevakuutus- ja sosiaaliturvajärjestelmän parannustarpeet koskevat etenkin yrittäjiä. Laajat yrityspoliittiset uudistukset vaativat asiantuntevan yrittäjyysministeriön perustamista, mutta helpotus saadaan aikaan jo yleissitovien työehtosopimusten purkamisella ja arvonlisäveron alarajan nostolla 30 – 50 tuhanteen euroon. On vapautettava pääomaa sijoituksiin ja piristettävä kotimaista kasvua ja vientiä.

Uudistusten tavoite on kestävämpi talous ja suurempi kukkaro heikommasta huolehtimiseen.

Lue lisää tulevaisuuden kärkiteemoista https://www.mirita.fi/index.php/poliitikko/

]]>
6 http://miritasaxberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274305-narastaa-etta-tyosta-jaa-kateen-sama-kuin-sosiaaliturvasta#comments Eduskuntavaalit2019 Keskituloinen Palkka Sosiaaliturva Työ Sat, 13 Apr 2019 08:42:36 +0000 Mirita Saxberg http://miritasaxberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274305-narastaa-etta-tyosta-jaa-kateen-sama-kuin-sosiaaliturvasta
Koulutusta, kyvykkyyttä ja kannustavuutta http://petrirajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274078-koulutusta-kyvykkyytta-ja-kannustavuutta <p>Suomen menestysreseptin voi tiivistää kahteen osatekijään: kasvattaa meistä maailman kyvykkäin kansakunta ja kannustaa meitä kaikkia käyttämään kykyjämme maksimaalisesti. Vain nämä yhdessä luovat kukoistavan tulevaisuuden.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Pisa-tulostemme sekä luku- ja kirjoitustaitojemme heikentyminen on äärimmäisen huolestuttavaa. Yhteiskunnallisessakin keskustelussa heijastuu valitettavan usein yleissivistyksen ja kriittisen ajattelun puute. Näihin ongelmiin tulee tarttua nostamalla peruskoulun vaatimustasoa ja keskittymällä mainittujen perustavanlaatuisten taitojen harjaannuttamiseen kaikilla koulutusasteilla. Myös kielitaitomme tulee monipuolistua ja parantua, sillä pelkkä yhden vieraan kielen taito ei vielä riitä. Olkaamme tyytyväisiä vasta sitten, kun olemme ykkössijalla Pisa-tuloksissa kaikkien mittareiden osalta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Itsensä kehittämisen ja kykyjensä käyttämisen on oltava kannustavaa kaikille suomalaisille. Ankara verotus ja tiukka sääntely tukahduttavat toimeliaisuutta. Muun muassa SAK:n vaalitavoitteinaan esittämät korotukset perintöveroon, varallisuusveron käyttöönotto ja solidaarisuusveron pysyväksi tekeminen heikentävät entisestään työnteon, yrittämisen ja toimeliaisuuden kannustavuutta. Kokoomuksen visio on päinvastainen: me tahdomme kannustaa suomalaisia yrittämään ja käyttämään osaamistaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>On mieletöntä ensin kouluttaa ja kasvattaa ihmisiä kyvykkäiksi ja sen jälkeen verotuksella ja sääntelyllä tukahduttaa heiltä mahdollisuudet käyttää kykyjään. Valtion tulee keskittyä parantamaan eikä hankaloittamaan yrittämisen olosuhteita. Osaava kansakunta kaipaa vapautta ja uskoa yksilöön, ei lisää vero- ja hallintotaakkaa. Osaamisen edistäminen ja kannustava toimintaympäristö ovat mahdollisuuksien tasa-arvoa parhaimmillaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen menestysreseptin voi tiivistää kahteen osatekijään: kasvattaa meistä maailman kyvykkäin kansakunta ja kannustaa meitä kaikkia käyttämään kykyjämme maksimaalisesti. Vain nämä yhdessä luovat kukoistavan tulevaisuuden.

 

Pisa-tulostemme sekä luku- ja kirjoitustaitojemme heikentyminen on äärimmäisen huolestuttavaa. Yhteiskunnallisessakin keskustelussa heijastuu valitettavan usein yleissivistyksen ja kriittisen ajattelun puute. Näihin ongelmiin tulee tarttua nostamalla peruskoulun vaatimustasoa ja keskittymällä mainittujen perustavanlaatuisten taitojen harjaannuttamiseen kaikilla koulutusasteilla. Myös kielitaitomme tulee monipuolistua ja parantua, sillä pelkkä yhden vieraan kielen taito ei vielä riitä. Olkaamme tyytyväisiä vasta sitten, kun olemme ykkössijalla Pisa-tuloksissa kaikkien mittareiden osalta.

 

Itsensä kehittämisen ja kykyjensä käyttämisen on oltava kannustavaa kaikille suomalaisille. Ankara verotus ja tiukka sääntely tukahduttavat toimeliaisuutta. Muun muassa SAK:n vaalitavoitteinaan esittämät korotukset perintöveroon, varallisuusveron käyttöönotto ja solidaarisuusveron pysyväksi tekeminen heikentävät entisestään työnteon, yrittämisen ja toimeliaisuuden kannustavuutta. Kokoomuksen visio on päinvastainen: me tahdomme kannustaa suomalaisia yrittämään ja käyttämään osaamistaan.

 

On mieletöntä ensin kouluttaa ja kasvattaa ihmisiä kyvykkäiksi ja sen jälkeen verotuksella ja sääntelyllä tukahduttaa heiltä mahdollisuudet käyttää kykyjään. Valtion tulee keskittyä parantamaan eikä hankaloittamaan yrittämisen olosuhteita. Osaava kansakunta kaipaa vapautta ja uskoa yksilöön, ei lisää vero- ja hallintotaakkaa. Osaamisen edistäminen ja kannustava toimintaympäristö ovat mahdollisuuksien tasa-arvoa parhaimmillaan.

]]>
1 http://petrirajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274078-koulutusta-kyvykkyytta-ja-kannustavuutta#comments Kannustavuus Koulutus Osaaminen Työ Verotus Thu, 11 Apr 2019 10:59:18 +0000 Petri Rajala http://petrirajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274078-koulutusta-kyvykkyytta-ja-kannustavuutta
"Mä en syntynyt kultalusikka suussa" http://miritasaxberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273947-ma-en-syntynyt-kultalusikka-suussa <p>Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki energia menee siihen, että pärjää? Toisille rahan riittäminen on itsestäänselvyys. Mä pidän normaalina sitä, että toimeentulon eteen tehdään töitä. Homma ei nyt toimi, sillä ahkeruudesta huolimatta elämä voi olla selviytymistä päivästä toiseen. On tärkeää, että päättäjä ei elä poliittisen kuplan sisällä, vaan on arkea ymmärtävä inhimillinen ihminen.</p><p>Haluan avata taustaani, jotta tutustumme paremmin. Tämä kirjoitus on mulle hyvin henkilökohtainen. Lukiolaisena en saanut opintotukea, koska kävin aikuislukiota ja mua ei katsottu opiskelijaksi. Tein koulun ohella töitä iltaisin ja öisin, mutta alle 18-vuotiaana siitä ei tienannut silti riittävästi. Menin kokopäivätöihin ja aloin opiskella iltaisin.</p><p>Ensimmäisten korkeakouluopintojen aikana perustin yrityksen. Maksoin ensiasunnon lainaa opintotuen turvin. Velkaannuin silti ja menetin luottotiedot, mutta tein töitä ahkerammin ja selvisin. Maksan edelleen takaisin tuhansien eurojen opintotukia, mutta mulla on nyt sijoitusasunto tulevaisuuden turvana.</p><p>Ennen äitiyslomaa laitoin noin 5000 euron säästöt siihen, että maksoin korotettua yrittäjän eläkemaksua. YELin perusteella määräytyvät sosiaalituet ja maksamallani minimimaksulla en olisi saanut elämiseen riittävää äitiysrahaa.</p><p>Toisen korkeakoulututkinnon aikana sain aikuiskoulutusrahaa vain reilu 500eur/kk. Yrittäjät voivat saada ainoastaan minimimäärän ja yritystuloja ei saa olla toissavuoden tuloihin suhteutettua rajaa enempää. Se jäi mulla noin 150 euroon, koska taustalla oli äitiysloma ja sen aikana ei edes yrittäjä saa työskennellä kuin viikonloppuisin.</p><p>Mulla oli takana tuore avioero ja pieni lapsi elätettävänä. Sain tukia vähemmän kuin mitä asuntolainaa piti kuussa maksaa. Kolmasosa kuukausituloista meni pelkkiin junalippuihin Vaasan yliopistolle, mutta monella kurssilla oli läsnäolopakko. Jatkoin yritystoimintaani salaa ja laskutin asiakkaita ystäväni yrityksen kautta. Hän lainasi mulle rahaa elämiseen opintojen aikana. Vasta opintojen jälkeen pystyin laskuttamaan tekemäni työt omalle firmalle. Oli pakko.</p><p>Pienenä mun unelmani oli tulla äidiksi ja isompana juontajaksi, opettajaksi ja kansanedustajaksi. Siksi opiskelin opettajaksi ja tein töitä päästäkseni juontajaksi. Siksi opiskelin hallintotieteiden maisteriksi ja menin töihin eduskuntaan. Siksi käytän nyt kaikki energiani ja säästöni päästäkseni kansanedustajaksi.</p><p>Mä en syntynyt kultalusikka suussa, mutta olen saanut ilmaisen koulutuksen ja rakastavan kasvatuksen. Olen elämälle hyvin kiitollinen. Sain kahdeksan vuotta sitten upean tyttären ja odotan nyt ensi kesän poikavauvaa. Mietit ehkä miten voin olla ehdolla eduskuntaan, kun olen raskaana. Tein töitä myös esikoiseni kanssa. Työn ja perheen yhteensovittamisen ei pidä olla hankala palapeli, vaan luonnollinen osa elämää. En imettäisi istuntosalissa, mutta ottaisin vauvan mukaan töihin.</p><p>En ole tottunut elämään sosiaaliturvan varassa, vaikka kannatan pienten lasten kotihoitoa. Ajan myös perhevapaisiin uudistusta, jossa isä ja äiti voivat keskenään päättää kumpi hoitaa lasta. Myös sinkkuvanhempien pitää saada valita kotihoito menettämättä oikeutta tehdä töitä. Työnantajia pitäisi palkita osa-aikatyön mahdollisuuksista ja lasten tarpeiden mukaisista joustoista. Työelämä on kuitenkin naiselle julma. Jos en pääse kansanedustajaksi, pelkään, että työsopimustani Liike Nyt -eduskuntaryhmän pääsihteerinä ei uusita äitiyden takia.</p><p>Mä tiedän mitä arjen haasteet on ja miten niihin voi vaikuttaa. Pikkutytön unelman sijaan nyt mua motivoi politiikan tekeminen siksi, että Suomessa jokaisella olisi mahdollisuus saavuttaa omat unelmansa helpommin. Että jokaisella olisi mahdollisuus hyvään elämään opiskelun ja työn kautta. Jos uskot samaan, äänestä numero 270&nbsp; &nbsp;&lt;3</p><p><em>Vaalipäivä su 14.4.2019. Jos annat äänesi mulle, voit vaikuttaa kanssani myös vaalien välillä. Tarjoan faktoihin pohjautuvia taustatietoja päätösasioista ja kysyn mitä mieltä olet. Se on Liike Nytin idea. Sun ääni mulle on ääni sulle itsellesi &ndash; meille.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki energia menee siihen, että pärjää? Toisille rahan riittäminen on itsestäänselvyys. Mä pidän normaalina sitä, että toimeentulon eteen tehdään töitä. Homma ei nyt toimi, sillä ahkeruudesta huolimatta elämä voi olla selviytymistä päivästä toiseen. On tärkeää, että päättäjä ei elä poliittisen kuplan sisällä, vaan on arkea ymmärtävä inhimillinen ihminen.

Haluan avata taustaani, jotta tutustumme paremmin. Tämä kirjoitus on mulle hyvin henkilökohtainen. Lukiolaisena en saanut opintotukea, koska kävin aikuislukiota ja mua ei katsottu opiskelijaksi. Tein koulun ohella töitä iltaisin ja öisin, mutta alle 18-vuotiaana siitä ei tienannut silti riittävästi. Menin kokopäivätöihin ja aloin opiskella iltaisin.

Ensimmäisten korkeakouluopintojen aikana perustin yrityksen. Maksoin ensiasunnon lainaa opintotuen turvin. Velkaannuin silti ja menetin luottotiedot, mutta tein töitä ahkerammin ja selvisin. Maksan edelleen takaisin tuhansien eurojen opintotukia, mutta mulla on nyt sijoitusasunto tulevaisuuden turvana.

Ennen äitiyslomaa laitoin noin 5000 euron säästöt siihen, että maksoin korotettua yrittäjän eläkemaksua. YELin perusteella määräytyvät sosiaalituet ja maksamallani minimimaksulla en olisi saanut elämiseen riittävää äitiysrahaa.

Toisen korkeakoulututkinnon aikana sain aikuiskoulutusrahaa vain reilu 500eur/kk. Yrittäjät voivat saada ainoastaan minimimäärän ja yritystuloja ei saa olla toissavuoden tuloihin suhteutettua rajaa enempää. Se jäi mulla noin 150 euroon, koska taustalla oli äitiysloma ja sen aikana ei edes yrittäjä saa työskennellä kuin viikonloppuisin.

Mulla oli takana tuore avioero ja pieni lapsi elätettävänä. Sain tukia vähemmän kuin mitä asuntolainaa piti kuussa maksaa. Kolmasosa kuukausituloista meni pelkkiin junalippuihin Vaasan yliopistolle, mutta monella kurssilla oli läsnäolopakko. Jatkoin yritystoimintaani salaa ja laskutin asiakkaita ystäväni yrityksen kautta. Hän lainasi mulle rahaa elämiseen opintojen aikana. Vasta opintojen jälkeen pystyin laskuttamaan tekemäni työt omalle firmalle. Oli pakko.

Pienenä mun unelmani oli tulla äidiksi ja isompana juontajaksi, opettajaksi ja kansanedustajaksi. Siksi opiskelin opettajaksi ja tein töitä päästäkseni juontajaksi. Siksi opiskelin hallintotieteiden maisteriksi ja menin töihin eduskuntaan. Siksi käytän nyt kaikki energiani ja säästöni päästäkseni kansanedustajaksi.

Mä en syntynyt kultalusikka suussa, mutta olen saanut ilmaisen koulutuksen ja rakastavan kasvatuksen. Olen elämälle hyvin kiitollinen. Sain kahdeksan vuotta sitten upean tyttären ja odotan nyt ensi kesän poikavauvaa. Mietit ehkä miten voin olla ehdolla eduskuntaan, kun olen raskaana. Tein töitä myös esikoiseni kanssa. Työn ja perheen yhteensovittamisen ei pidä olla hankala palapeli, vaan luonnollinen osa elämää. En imettäisi istuntosalissa, mutta ottaisin vauvan mukaan töihin.

En ole tottunut elämään sosiaaliturvan varassa, vaikka kannatan pienten lasten kotihoitoa. Ajan myös perhevapaisiin uudistusta, jossa isä ja äiti voivat keskenään päättää kumpi hoitaa lasta. Myös sinkkuvanhempien pitää saada valita kotihoito menettämättä oikeutta tehdä töitä. Työnantajia pitäisi palkita osa-aikatyön mahdollisuuksista ja lasten tarpeiden mukaisista joustoista. Työelämä on kuitenkin naiselle julma. Jos en pääse kansanedustajaksi, pelkään, että työsopimustani Liike Nyt -eduskuntaryhmän pääsihteerinä ei uusita äitiyden takia.

Mä tiedän mitä arjen haasteet on ja miten niihin voi vaikuttaa. Pikkutytön unelman sijaan nyt mua motivoi politiikan tekeminen siksi, että Suomessa jokaisella olisi mahdollisuus saavuttaa omat unelmansa helpommin. Että jokaisella olisi mahdollisuus hyvään elämään opiskelun ja työn kautta. Jos uskot samaan, äänestä numero 270   <3

Vaalipäivä su 14.4.2019. Jos annat äänesi mulle, voit vaikuttaa kanssani myös vaalien välillä. Tarjoan faktoihin pohjautuvia taustatietoja päätösasioista ja kysyn mitä mieltä olet. Se on Liike Nytin idea. Sun ääni mulle on ääni sulle itsellesi – meille.

]]>
1 http://miritasaxberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273947-ma-en-syntynyt-kultalusikka-suussa#comments Äänestys Eduskuntavaalit Politiikka Toimeentulo Työ Wed, 10 Apr 2019 07:00:50 +0000 Mirita Saxberg http://miritasaxberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273947-ma-en-syntynyt-kultalusikka-suussa
Poistetaan opintotuen tuloraja - Loppu turhalle kannustinloukulle! http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273503-poistetaan-opintotuen-tuloraja-loppu-turhalle-kannustinloukulle <p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=lbdGjnGcVCQ">www.youtube.com/watch?v=lbdGjnGcVCQ</a><br /><br />Opintotuen tuloraja on jopa suomalaisessa tulonsiirto- ja kyttäysjärjestelmässä outo kummajainen: Siitä on haittaa niin opiskelijoille, yrittäjille, verottajalle kuin koko kansantaloudellekin, mutta silti opiskelijaköyhyydestä huolissaan olevat poliitikot eivät saa tätä kannustinloukkua purettua. Opintotuen tuloraja on yksi niistä monista tavoista, joilla työnteosta on tehty suomalaiselle mahdollisimman luotaantyöntävä vaihtoehto ja häviäjiksi jäävät erityisesti ne pienituloiset opiskelijat, joita juhlapuheissa muka halutaan auttaa.</p><p>Opintotuen tulorajan kanssa kikkailu oli opiskelijan arkipäivää jo 2000-luvun alussa, kun itse vielä opiskelin Oulun ammattikorkeakoulussa. Tein tuolloin henkilöstövuokrauspalvelun kautta kesätöitä kumi- ja kemianteollisuuden yrityksessä. Ylityö- ja tulospalkkioiden kannustamana työviikot venyivät parhaimmillaan yli seitsemäänkymmeneen tuntiin, jolloin tienestit saattoivat lähennellä 4000:tta euroa. Ensimmäisen kovapalkkaisen kesän ilo muuttui aika nopeasti katkeruudeksi, kun tajusi joutuvansa maksamaan useamman kuukauden opintotuen takaisin. Tuntui turhauttavalta, että ahkeruudesta rangaistiin niin kovalla kädellä vaikkei se ollut keneltäkään pois, päinvastoin.</p><p>Seuraavina kesinä olin sitten ajankäytön suhteen viisaampi. Kun työt aloitettiin toukokuussa, niin hanskat lyötiin naulaan pari kuukautta myöhemmin ennen heinäkuun loppua, ettei tulorajat vahingossakaan pauku. Tällä tavalla kukaan ei voittanut: Minä jäin ilman lisätienestejä, kipeästi työvoimaa etsinyt teollisuusyritys jäi ilman työntekijää ja verottaja ilman verojaan. Olisihan sitä voinut painaa pitkiä ja raskaita viikkoja aina syyskuulle asti, ja tietysti koko talven ajan viikonloppuisinkin, mutta opintotuen takaisinperintä olisi leikannut nettohyödyn olemattomaksi. Niinpä oli taloudellisesti kannattavampaa jäädä aikaiselle kesälomalle ja säästää itsensä ylimääräiseltä byrokratialta.</p><p>Järjestelmä pakotti tuolloinkin laskutaitoisen opiskelijan pidättäytymään työnteosta, koska pahimmillaan työntekoon käytetty aika saattoi näkyä nettotulojen tippumisena. Työtä tekemällä käteen siis saattoi lopulta jäädä vähemmän rahaa kuin työstä kieltäytymällä. Tällaisen kannustinloukun ylläpitäminen tuntui järjettömältä silloin ja tuntuu siltä edelleen.<br /><br />Viitisentoista vuotta myöhemmin, vuonna 2019, noin 40 000 suomalaista opiskelijaa joutui joutui Kelan takaisinperintään tehtyään &ldquo;liikaa töitä&rdquo; vuonna 2017. Jokainen voi kuvitella, millaisia ongelmia systeemiin piilotettu reilu vuoden viive voi takaisinmaksun suhteen aiheuttaa. On surullista, mutta silti ymmärrettävää, että tulonmenetyksen ja takautuvan rangaistuksen pelossa moni opiskelija mieluummin kieltäytyy työstä. Kuten jo todettua, tästä on haittaa niin opiskelijoille, yrityksille, kansantaloudelle kuin verottajallekin. Kukaan ei voita järjestelmässä, joka rankaisee työnteosta ja kannustaa työstä kieltäytymiseen.<br /><br />Kuka tahansa ymmärtää tulorajoihin liittyvät kannustinongelmat, mutta silti niiden poistoa on vastustettu mm. vetoamalla opiskelijoiden unohtumisella työelämään ja jäämisellä ikiopiskelijoiksi, jotka eivät koskaan suorita tutkintoaan loppuun. Tämä oli aivan todellinen ongelma vielä vuosituhannen taitteessa, mutta nykyään yliopistolaissa hyväksyttävälle opintoajalle on asetettu takaraja. Toisin sanoen, tulorajojen poistamisella tuskin olisi vaikutusta opintoaikoihin, mutta antaisi opiskelijoille mahdollisuuden tehdä enemmän töitä oman hyvinvointinsa eteen.</p><p>Opintotuen tulorajan säilyttämistä puolletaan myös vetoamalla siihen, että opintotuki on opinnot mahdollistava tulonsiirto, eikä sitä pitäisikään maksaa taloudellisesti hyvin toimeentuleville. Tämä on sinällään ymmärrettävä näkemys, mutta kokonaistaloudellisesti ja kannustivaikutuksiltaan silti perustelematon ratkaisu, kuten Palkansaajien tutkimuslaitoksen raportissa arvioidaan.&nbsp;&nbsp;</p><p>Raportin luvuista käy ilmi, että nykyinen tuloraja heikentää työnteon kannustimia ja lisää tulonsiirtojen tarvetta. Pelkästään tulorajan nostaminen 18 000 euroon nostaisi valtion saamia nettotuloja 5,9 miljoonaa euroa. Ajatelkaa, valtio käyttää joka vuosi vähintään 5,9 miljoonaa euroa järjestelmään, joka tekee työnteosta taloudellisesti kannattamatonta! Toki verotuloja merkittävästi tärkeämpää kuitenkin olisi se, että yhä useampi opiskelija saisi mahdollisuuden parantaa elintasoaan omalla työllään, yritykset saisivat tarvitsemaansa työvoimaa ja taloudellinen toimeliaisuus Suomessa parantuisi.</p><p>Pitää muistaa, että kyse ei ole pelkästään opintojen aikaisista tuloista, vaan työnteolla on pitkä liuta muitakin positiivisia vaikutuksia. Ansioluettelon parantuminen, kokemus työelämästä, työyhteisöstä saadut sosiaaliset kontaktit ja työelämäverkoston kasvaminen parantavat opiskelijoiden elämänlaatua sekä helpottavat työllistymistä myöhemmin työuralla. Nämä ovat monelle työelämään hyppäävälle nuorelle äärimmäisen tärkeitä asioita, vaikka niiden rahallisen arvon laskeminen onkin mahdotonta.</p><p>Olisi myös yhteiskunnallisesti äärimmäisen tärkeää, että järjestelmämme kannustaa ennemmin työntekoon kuin työn välttelemiseen. Millaista mittaamatonta haittaa niin yhteiskunnalle kuin ihmisten ajatusmaailmallekin aiheuttaa kyttäysjärjestelmä, joka palkitsee työn välttelemisestä ja rankaisee työn tekemisestä? On absurdia, että tilanteen on annettu jatkua tällaisena vuosikymmenien ajan, eikä asia ole opiskelijajärjestöjen aktiivisuudesta huolimatta tullut korjatuksi eduskunnassa.</p><p>Opintotuen tulorajan poistaminen tai nostaminen siis hyödyttää niin opiskelijaa, yhteiskuntaa kuin yrityksiäkin. Tämä kaikkia hyödyttävä uudistus, opintotuen tulorajan poistaminen, pitäisikin ajaa välittömästi eduskunnassa läpi. Tavoitteen toteutumiseen voit vaikuttaa tulevissa eduskuntavaaleissa, äänestämällä viisaasti. #terestroika<br /><br />Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:<br /><a href="https://www.facebook.com/SammallahtiTere/" target="_blank">FACEBOOK</a><br /><a href="http://www.youtube.com/TereSammallahti" target="_blank">YOUTUBE</a><br /><a href="https://twitter.com/TereSammallahti" target="_blank">TWITTER</a><br /><a href="https://www.instagram.com/terestroika/" target="_blank">INSTA (politiikka)</a><br /><a href="https://www.instagram.com/teresammallahti/" target="_blank">INSTA (vapaa-aika)</a></p><p><a href="https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kela-perii-opintotukia-takaisin-40-000-opiskelijalta-tekivat-liikaa-toita/7279714#gs.kck2cIBB">https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kela-perii-opintotukia-takaisin-40-000-opiskelijalta-tekivat-liikaa-toita/7279714#gs.kck2cIBB</a></p><p><a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090558">https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090558</a></p><p><a href="http://www.labour.fi/tutkimusjulkaisut/raportteja/raportteja-37/">http://www.labour.fi/tutkimusjulkaisut/raportteja/raportteja-37/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=lbdGjnGcVCQ

Opintotuen tuloraja on jopa suomalaisessa tulonsiirto- ja kyttäysjärjestelmässä outo kummajainen: Siitä on haittaa niin opiskelijoille, yrittäjille, verottajalle kuin koko kansantaloudellekin, mutta silti opiskelijaköyhyydestä huolissaan olevat poliitikot eivät saa tätä kannustinloukkua purettua. Opintotuen tuloraja on yksi niistä monista tavoista, joilla työnteosta on tehty suomalaiselle mahdollisimman luotaantyöntävä vaihtoehto ja häviäjiksi jäävät erityisesti ne pienituloiset opiskelijat, joita juhlapuheissa muka halutaan auttaa.

Opintotuen tulorajan kanssa kikkailu oli opiskelijan arkipäivää jo 2000-luvun alussa, kun itse vielä opiskelin Oulun ammattikorkeakoulussa. Tein tuolloin henkilöstövuokrauspalvelun kautta kesätöitä kumi- ja kemianteollisuuden yrityksessä. Ylityö- ja tulospalkkioiden kannustamana työviikot venyivät parhaimmillaan yli seitsemäänkymmeneen tuntiin, jolloin tienestit saattoivat lähennellä 4000:tta euroa. Ensimmäisen kovapalkkaisen kesän ilo muuttui aika nopeasti katkeruudeksi, kun tajusi joutuvansa maksamaan useamman kuukauden opintotuen takaisin. Tuntui turhauttavalta, että ahkeruudesta rangaistiin niin kovalla kädellä vaikkei se ollut keneltäkään pois, päinvastoin.

Seuraavina kesinä olin sitten ajankäytön suhteen viisaampi. Kun työt aloitettiin toukokuussa, niin hanskat lyötiin naulaan pari kuukautta myöhemmin ennen heinäkuun loppua, ettei tulorajat vahingossakaan pauku. Tällä tavalla kukaan ei voittanut: Minä jäin ilman lisätienestejä, kipeästi työvoimaa etsinyt teollisuusyritys jäi ilman työntekijää ja verottaja ilman verojaan. Olisihan sitä voinut painaa pitkiä ja raskaita viikkoja aina syyskuulle asti, ja tietysti koko talven ajan viikonloppuisinkin, mutta opintotuen takaisinperintä olisi leikannut nettohyödyn olemattomaksi. Niinpä oli taloudellisesti kannattavampaa jäädä aikaiselle kesälomalle ja säästää itsensä ylimääräiseltä byrokratialta.

Järjestelmä pakotti tuolloinkin laskutaitoisen opiskelijan pidättäytymään työnteosta, koska pahimmillaan työntekoon käytetty aika saattoi näkyä nettotulojen tippumisena. Työtä tekemällä käteen siis saattoi lopulta jäädä vähemmän rahaa kuin työstä kieltäytymällä. Tällaisen kannustinloukun ylläpitäminen tuntui järjettömältä silloin ja tuntuu siltä edelleen.

Viitisentoista vuotta myöhemmin, vuonna 2019, noin 40 000 suomalaista opiskelijaa joutui joutui Kelan takaisinperintään tehtyään “liikaa töitä” vuonna 2017. Jokainen voi kuvitella, millaisia ongelmia systeemiin piilotettu reilu vuoden viive voi takaisinmaksun suhteen aiheuttaa. On surullista, mutta silti ymmärrettävää, että tulonmenetyksen ja takautuvan rangaistuksen pelossa moni opiskelija mieluummin kieltäytyy työstä. Kuten jo todettua, tästä on haittaa niin opiskelijoille, yrityksille, kansantaloudelle kuin verottajallekin. Kukaan ei voita järjestelmässä, joka rankaisee työnteosta ja kannustaa työstä kieltäytymiseen.

Kuka tahansa ymmärtää tulorajoihin liittyvät kannustinongelmat, mutta silti niiden poistoa on vastustettu mm. vetoamalla opiskelijoiden unohtumisella työelämään ja jäämisellä ikiopiskelijoiksi, jotka eivät koskaan suorita tutkintoaan loppuun. Tämä oli aivan todellinen ongelma vielä vuosituhannen taitteessa, mutta nykyään yliopistolaissa hyväksyttävälle opintoajalle on asetettu takaraja. Toisin sanoen, tulorajojen poistamisella tuskin olisi vaikutusta opintoaikoihin, mutta antaisi opiskelijoille mahdollisuuden tehdä enemmän töitä oman hyvinvointinsa eteen.

Opintotuen tulorajan säilyttämistä puolletaan myös vetoamalla siihen, että opintotuki on opinnot mahdollistava tulonsiirto, eikä sitä pitäisikään maksaa taloudellisesti hyvin toimeentuleville. Tämä on sinällään ymmärrettävä näkemys, mutta kokonaistaloudellisesti ja kannustivaikutuksiltaan silti perustelematon ratkaisu, kuten Palkansaajien tutkimuslaitoksen raportissa arvioidaan.  

Raportin luvuista käy ilmi, että nykyinen tuloraja heikentää työnteon kannustimia ja lisää tulonsiirtojen tarvetta. Pelkästään tulorajan nostaminen 18 000 euroon nostaisi valtion saamia nettotuloja 5,9 miljoonaa euroa. Ajatelkaa, valtio käyttää joka vuosi vähintään 5,9 miljoonaa euroa järjestelmään, joka tekee työnteosta taloudellisesti kannattamatonta! Toki verotuloja merkittävästi tärkeämpää kuitenkin olisi se, että yhä useampi opiskelija saisi mahdollisuuden parantaa elintasoaan omalla työllään, yritykset saisivat tarvitsemaansa työvoimaa ja taloudellinen toimeliaisuus Suomessa parantuisi.

Pitää muistaa, että kyse ei ole pelkästään opintojen aikaisista tuloista, vaan työnteolla on pitkä liuta muitakin positiivisia vaikutuksia. Ansioluettelon parantuminen, kokemus työelämästä, työyhteisöstä saadut sosiaaliset kontaktit ja työelämäverkoston kasvaminen parantavat opiskelijoiden elämänlaatua sekä helpottavat työllistymistä myöhemmin työuralla. Nämä ovat monelle työelämään hyppäävälle nuorelle äärimmäisen tärkeitä asioita, vaikka niiden rahallisen arvon laskeminen onkin mahdotonta.

Olisi myös yhteiskunnallisesti äärimmäisen tärkeää, että järjestelmämme kannustaa ennemmin työntekoon kuin työn välttelemiseen. Millaista mittaamatonta haittaa niin yhteiskunnalle kuin ihmisten ajatusmaailmallekin aiheuttaa kyttäysjärjestelmä, joka palkitsee työn välttelemisestä ja rankaisee työn tekemisestä? On absurdia, että tilanteen on annettu jatkua tällaisena vuosikymmenien ajan, eikä asia ole opiskelijajärjestöjen aktiivisuudesta huolimatta tullut korjatuksi eduskunnassa.

Opintotuen tulorajan poistaminen tai nostaminen siis hyödyttää niin opiskelijaa, yhteiskuntaa kuin yrityksiäkin. Tämä kaikkia hyödyttävä uudistus, opintotuen tulorajan poistaminen, pitäisikin ajaa välittömästi eduskunnassa läpi. Tavoitteen toteutumiseen voit vaikuttaa tulevissa eduskuntavaaleissa, äänestämällä viisaasti. #terestroika

Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:
FACEBOOK
YOUTUBE
TWITTER
INSTA (politiikka)
INSTA (vapaa-aika)

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kela-perii-opintotukia-takaisin-40-000-opiskelijalta-tekivat-liikaa-toita/7279714#gs.kck2cIBB

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090558

http://www.labour.fi/tutkimusjulkaisut/raportteja/raportteja-37/

]]>
4 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273503-poistetaan-opintotuen-tuloraja-loppu-turhalle-kannustinloukulle#comments Opintotuki Opiskelijat Tuloraja Työ Verotus Fri, 05 Apr 2019 08:47:04 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273503-poistetaan-opintotuen-tuloraja-loppu-turhalle-kannustinloukulle
Uskotaanko nyt? http://kystisuokas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273122-uskotaanko-nyt <p>Olen vuosia jankuttanut samaa asiaa. Kehitysmaista tulevat työntekijät joutuvat ostamaan työpaikkansa. Heillä teetetään kohtuuttomia työaikoja. Palkkaa ei välttämättä makseta lainkaan. Oikeuksiansa vaativat hiljennetään pelottelemalla työn ja maassaolon loppumisella. Uhataan jopa kotimaassa odottavalla väkivallalla.</p><p>Helsingin Sanomat julkaisi lauantaina hyvän artikkelin nepalilaisravintoloiden työntekijöiden riistosta. Edellä mainittujen asioiden lisäksi kerrottiin sellaista, mitä minä en ole tohtinut kirjoittaa. Useampi haastateltava totesi lopettavansa raskaat kokin hommat sen jälkeen, kun perhe on turvallisesti Suomessa. Ryhtyy vaikka elämään sosiaaliturvalla.</p><p>On harhaista kuvitella, että edes kehitysmaista tulevat työntekijät haluaisivat painaa loputtomiin hommia pienellä palkalla, jotta suomalaiset voisivat levittää takapuoltaan kansalaispalkalla. Nyt ja näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa työkykyisten on töitä tehtävä. Ja hyvä niin. Vanhassa lastenlaulussa todetaan viisaus: &rdquo;Työ ihmisen, tuo tekijälleen, mielen niin iloisen.&rdquo;</p><p>Kaikki työ on arvokasta. Sitä voi tehdä rakennuksilla, toimistoissa, maatiloilla, sairaaloissa. Työ voi olla kulttuurityötä, kuten esimerkiksi muusikoilla, kuvataiteilijoilla ja kirjailijoilla. Kaikki työt antavat ihmisen elämään sisältöä eivätkä ole toinen toistaan vähäarvoisempia, vaikka joistakin tulot ovat häpeällisen pieniä.</p><p>Porvaripuolueet, kapitalistien rengit, haluavat työn ilon monelta poistaa. Ne eivät tingi linjastaan. Viikonloppuna Hesarin kirjoituksen jälkeen vakuutettiin kahdenkin ministerin suulla, että työlupien saatavuusharkinta on poistettava. Suomen sadat tuhannet ilman omaa tahtoaan työttömänä olevat halutaan panna samalle viivalle maailman miljardien työttömien ja persaukisten työnhakijoiden kanssa.</p><p>Useampi poliitikko, myös ministeri Mykkänen (kok), esittivät lisävalvontaa ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöön. Esitykset olivat kuitenkin kuin puolen vuosisadan takaa. Jos ei ole itse käynyt vuosikymmenten mutapainia ulkomaista työvoimaa välittävien ja riistävien rikollisten kanssa, keinot on keksittävä kirjoituspöydän ääressä. Ne voivat kuulostaa hyviltä, mutta vaikuttavuus saattaa olla olematon.</p><p>Riistetyistä ulkomaisista työntekijöistä 99,9 % ei missään olosuhteissa suostu todistamaan työnantajaansa vastaan. Jälkikäteiset tarkastukset eivätkä siviili- ja rikosoikeudenkäynnit toimi. Jokainen asianajoa työkseen tehnyt tietää, että ilman päämiestä ei ole juttua.</p><p>Olen jo muutamaan kertaan esittänyt ja edelleen toistan, että työlupien ehdoksi pitää säätää palkanmaksu valtion tilin kautta. Verottaja ja eläkeyhtiö saisivat omansa. Myös työntekijä rahat tilillensä, ainakin hetkeksi aikaa. Palkan takaisinmaksua työnantajalle ei lopullisesti pysty estämään mitenkään, mutta nämäkin tapaukset varmasti vähenisivät.</p><p>Kössi</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen vuosia jankuttanut samaa asiaa. Kehitysmaista tulevat työntekijät joutuvat ostamaan työpaikkansa. Heillä teetetään kohtuuttomia työaikoja. Palkkaa ei välttämättä makseta lainkaan. Oikeuksiansa vaativat hiljennetään pelottelemalla työn ja maassaolon loppumisella. Uhataan jopa kotimaassa odottavalla väkivallalla.

Helsingin Sanomat julkaisi lauantaina hyvän artikkelin nepalilaisravintoloiden työntekijöiden riistosta. Edellä mainittujen asioiden lisäksi kerrottiin sellaista, mitä minä en ole tohtinut kirjoittaa. Useampi haastateltava totesi lopettavansa raskaat kokin hommat sen jälkeen, kun perhe on turvallisesti Suomessa. Ryhtyy vaikka elämään sosiaaliturvalla.

On harhaista kuvitella, että edes kehitysmaista tulevat työntekijät haluaisivat painaa loputtomiin hommia pienellä palkalla, jotta suomalaiset voisivat levittää takapuoltaan kansalaispalkalla. Nyt ja näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa työkykyisten on töitä tehtävä. Ja hyvä niin. Vanhassa lastenlaulussa todetaan viisaus: ”Työ ihmisen, tuo tekijälleen, mielen niin iloisen.”

Kaikki työ on arvokasta. Sitä voi tehdä rakennuksilla, toimistoissa, maatiloilla, sairaaloissa. Työ voi olla kulttuurityötä, kuten esimerkiksi muusikoilla, kuvataiteilijoilla ja kirjailijoilla. Kaikki työt antavat ihmisen elämään sisältöä eivätkä ole toinen toistaan vähäarvoisempia, vaikka joistakin tulot ovat häpeällisen pieniä.

Porvaripuolueet, kapitalistien rengit, haluavat työn ilon monelta poistaa. Ne eivät tingi linjastaan. Viikonloppuna Hesarin kirjoituksen jälkeen vakuutettiin kahdenkin ministerin suulla, että työlupien saatavuusharkinta on poistettava. Suomen sadat tuhannet ilman omaa tahtoaan työttömänä olevat halutaan panna samalle viivalle maailman miljardien työttömien ja persaukisten työnhakijoiden kanssa.

Useampi poliitikko, myös ministeri Mykkänen (kok), esittivät lisävalvontaa ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöön. Esitykset olivat kuitenkin kuin puolen vuosisadan takaa. Jos ei ole itse käynyt vuosikymmenten mutapainia ulkomaista työvoimaa välittävien ja riistävien rikollisten kanssa, keinot on keksittävä kirjoituspöydän ääressä. Ne voivat kuulostaa hyviltä, mutta vaikuttavuus saattaa olla olematon.

Riistetyistä ulkomaisista työntekijöistä 99,9 % ei missään olosuhteissa suostu todistamaan työnantajaansa vastaan. Jälkikäteiset tarkastukset eivätkä siviili- ja rikosoikeudenkäynnit toimi. Jokainen asianajoa työkseen tehnyt tietää, että ilman päämiestä ei ole juttua.

Olen jo muutamaan kertaan esittänyt ja edelleen toistan, että työlupien ehdoksi pitää säätää palkanmaksu valtion tilin kautta. Verottaja ja eläkeyhtiö saisivat omansa. Myös työntekijä rahat tilillensä, ainakin hetkeksi aikaa. Palkan takaisinmaksua työnantajalle ei lopullisesti pysty estämään mitenkään, mutta nämäkin tapaukset varmasti vähenisivät.

Kössi

 

]]>
1 http://kystisuokas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273122-uskotaanko-nyt#comments Kansalaispalkka Riisto Syrjintä Työ Työluvat Mon, 01 Apr 2019 07:42:50 +0000 Kyösti Suokas http://kystisuokas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273122-uskotaanko-nyt
Kaikille kuuluu oikeus kotiin ja työhön http://tarureinikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272576-kaikille-kuuluu-oikeus-kotiin-ja-tyohon <p>Jokaiselle nuorelle on tärkeää saada itsenäistyä ja olla osana yhteisöä. Me jokainen muistamme, kuinka olemme kantapään kautta oppineet itsenäistymisen alkeet. Meillä kaikilla tulee olla mahdollisuus työhön ja asuntoon. Nuorille vammaisille yhteiskunta asettaa kuitenkin itsenäistymiseen lisäkynnyksen.</p><p>Vammaisuutta on monenlaista. Osa vammoista on lieviä, osa vaikeampia. Monet vammat eivät välttämättä näy ulospäin mitenkään, mutta saattavat silti jollain lailla vaikuttaa toimintaamme. Liikunta- tai muu toiminnallinen vamma vaikuttaa toimintakykyyn eri tavoin kuin kehitysvamma. Me kaikki olemme erilaisia ja kaikilla meillä on omat heikkoutemme ja vahvuutemme. Valitettavasti kuitenkin erottelu meihin ja teihin alkaa jo lapsena. Moni vammaisen lapsen vanhempi kokee, että on parempi olla edistämättä integraatiota, kuin uhrata oma lapsensa &rdquo;aina jonon viimeiseksi&rdquo;. Parempi siis laittaa lapsi erityiskouluun, kuin läheiselle ala-asteelle. Meidän kaikkien tulee katsoa peiliin ja miettiä, kuinka omalta osaltamme edistämme erilaisuuden hyväksymistä.</p><p>Muiden ihmisten avun varassa olevien ihmisten asuminen ei pitäisi olla bisnestä. Laki ei edellytä asumispalveluiden kilpailuttamista ja jos palveluita kilpailutetaan, tulisi kriteerit miettiä ihmisläheisesti. Miltä itsestäsi tuntuisi, kun koti voi vaihtua hetkessä ilman, että sinulla on mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, missä asut? On myös muistettava, ettei vammaisilla välttämättä ole samanlaisia valmiuksia kestää muutoksia.</p><p>Vammaisten asumispalvelut on luokiteltu avun ja tuen tarpeen mukaan intensiteetin mukaan ja palvelutuottajien tulisi resursoida palvelut tämän mukaisesti. Käytännössä resursseja vedetään alas voiton tavoittelemiseksi. Lisäksi valvonta ei toimi vammaispuolella yhtään sen paremmin kuin vanhushoivapuolella. Valvontaa tulee uudistaa ja siihen on varattava riittävät resurssit.</p><p>Ongelmana on myös, että vammaisten tarpeiden mukaisia asuntoja on liian vähän. Pitkäaikaiseen tuettuun asumiseen on Helsingissä vähintään vuoden jono. Tilapäispaikkoista, erityisesti nuorille vammaisille, on vielä suurempi puute. Nuorille on tarjottu Helsingissä paikkoja, jopa vanhainkodista. Kuinka moni nuori haluaa hengailla vanhusten seurassa? Tilapäispaikkojen puute aiheuttaa perheille huolenpitovastuun ilman hengähdystaukoja.&nbsp;</p><p>Tyypillisiä paikkoja vammaiselle työllistyä ovat erilaiset päivätoiminnat ja työpajat. Palkka näissä toiminnoissa voi olla jopa niin alhainen, kuin 2,50 euroa per päivä. Työpaikkaruokailukin maksaa enemmän. Erilaisten kokeiluiden kautta osatyökykyisiä on pystytty työllistämään yrityksiin erittäin hyvin kokemuksin. Yhteiskunta tukee merkittävissä määrin osatyökykyisten työllistämistä, joten usein esteenä työllistymiselle on asenne: työpaikoilla ei ole valmiutta sopivan työn suunnitteluun ja organisointiin. Työstä maksetun palkan tulee meillä kaikilla vastata todellista tehtyä työtä, huomioiden työn vaatimukset. Osallisuudella on oma arvonsa, mutta osatyökykyisiä, kuten ketään muutakaan ei saa hyväksikäyttää.</p><p>Olkaamme ylpeästi erilaisia ja hyväksykäämme kaikki mukaan porukaan.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.tarureinikainen.fi">www.tarureinikainen.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jokaiselle nuorelle on tärkeää saada itsenäistyä ja olla osana yhteisöä. Me jokainen muistamme, kuinka olemme kantapään kautta oppineet itsenäistymisen alkeet. Meillä kaikilla tulee olla mahdollisuus työhön ja asuntoon. Nuorille vammaisille yhteiskunta asettaa kuitenkin itsenäistymiseen lisäkynnyksen.

Vammaisuutta on monenlaista. Osa vammoista on lieviä, osa vaikeampia. Monet vammat eivät välttämättä näy ulospäin mitenkään, mutta saattavat silti jollain lailla vaikuttaa toimintaamme. Liikunta- tai muu toiminnallinen vamma vaikuttaa toimintakykyyn eri tavoin kuin kehitysvamma. Me kaikki olemme erilaisia ja kaikilla meillä on omat heikkoutemme ja vahvuutemme. Valitettavasti kuitenkin erottelu meihin ja teihin alkaa jo lapsena. Moni vammaisen lapsen vanhempi kokee, että on parempi olla edistämättä integraatiota, kuin uhrata oma lapsensa ”aina jonon viimeiseksi”. Parempi siis laittaa lapsi erityiskouluun, kuin läheiselle ala-asteelle. Meidän kaikkien tulee katsoa peiliin ja miettiä, kuinka omalta osaltamme edistämme erilaisuuden hyväksymistä.

Muiden ihmisten avun varassa olevien ihmisten asuminen ei pitäisi olla bisnestä. Laki ei edellytä asumispalveluiden kilpailuttamista ja jos palveluita kilpailutetaan, tulisi kriteerit miettiä ihmisläheisesti. Miltä itsestäsi tuntuisi, kun koti voi vaihtua hetkessä ilman, että sinulla on mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, missä asut? On myös muistettava, ettei vammaisilla välttämättä ole samanlaisia valmiuksia kestää muutoksia.

Vammaisten asumispalvelut on luokiteltu avun ja tuen tarpeen mukaan intensiteetin mukaan ja palvelutuottajien tulisi resursoida palvelut tämän mukaisesti. Käytännössä resursseja vedetään alas voiton tavoittelemiseksi. Lisäksi valvonta ei toimi vammaispuolella yhtään sen paremmin kuin vanhushoivapuolella. Valvontaa tulee uudistaa ja siihen on varattava riittävät resurssit.

Ongelmana on myös, että vammaisten tarpeiden mukaisia asuntoja on liian vähän. Pitkäaikaiseen tuettuun asumiseen on Helsingissä vähintään vuoden jono. Tilapäispaikkoista, erityisesti nuorille vammaisille, on vielä suurempi puute. Nuorille on tarjottu Helsingissä paikkoja, jopa vanhainkodista. Kuinka moni nuori haluaa hengailla vanhusten seurassa? Tilapäispaikkojen puute aiheuttaa perheille huolenpitovastuun ilman hengähdystaukoja. 

Tyypillisiä paikkoja vammaiselle työllistyä ovat erilaiset päivätoiminnat ja työpajat. Palkka näissä toiminnoissa voi olla jopa niin alhainen, kuin 2,50 euroa per päivä. Työpaikkaruokailukin maksaa enemmän. Erilaisten kokeiluiden kautta osatyökykyisiä on pystytty työllistämään yrityksiin erittäin hyvin kokemuksin. Yhteiskunta tukee merkittävissä määrin osatyökykyisten työllistämistä, joten usein esteenä työllistymiselle on asenne: työpaikoilla ei ole valmiutta sopivan työn suunnitteluun ja organisointiin. Työstä maksetun palkan tulee meillä kaikilla vastata todellista tehtyä työtä, huomioiden työn vaatimukset. Osallisuudella on oma arvonsa, mutta osatyökykyisiä, kuten ketään muutakaan ei saa hyväksikäyttää.

Olkaamme ylpeästi erilaisia ja hyväksykäämme kaikki mukaan porukaan.

 

www.tarureinikainen.fi

]]>
0 http://tarureinikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272576-kaikille-kuuluu-oikeus-kotiin-ja-tyohon#comments Asumispalvelut Kilpailuttaminen Työ Vammaispalvelut Tue, 26 Mar 2019 05:46:28 +0000 Taru Reinikainen http://tarureinikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272576-kaikille-kuuluu-oikeus-kotiin-ja-tyohon
Hyvinvointi luodaan työllä, pahoinvointi verotuksella http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272257-hyvinvointi-luodaan-tyolla-pahoinvointi-verotuksella <p>Seuraa tiedote:</p><p>Työpaikkojen määrä, työmarkkinoiden joustavuus ja työn kannustimet ovat jokaisen kansantalouden kulmakiviä. Työllisyysasteen nostaminen ja veroasteen laskeminen ovat tärkeimpiä asioita Suomen kansantalouden tukemiseksi. Varsinkaan hyvinvointivaltiosta juhlapuheita pitävät poliitikot eivät voi sivuuttaa näitä asioita vaikuttamatta hieman, noh, hölmöiltä.</p><p>Olen toki Vasemmistoliiton Li Anderssonin kanssa samaa mieltä siitä, että työllisyysasteen nousun kansantaloudellista hyötyä ei tule etukäteen jakaa vaalilupauksina äänestäjien voiteluun. Mutta en pidä Anderssonin sutkautusta &quot;taikaseinästä&quot; kovin uskottavana siihen nähden, että puolueensa, kuten koko vasemmisto, on esittänyt merkittävää julkisen sektorin kulujen lisäämistä. Esimerkiksi Vasemmistoliiton taannoinen varjobudjetti olisi kasvattanut työttömyyttä tuhansilla ihmisillä vuosittain ja puolue haluaisi maksattaa ajamansa menonlisäykset verottamalla varallisuutta sekä nostamalla työn verotuksen progressiota.</p><p>Toisin sanoen kannustimet työn tekemiseen heikkenisivät, työllisyysaste laskisi ja muutto ulkomaille muuttuisi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi yhä useammille. Samalla verotulot laskisivat ja Suomi ajautuisi kiihtyvällä vauhdilla kohti Kansainvälisen valuuttarahaston ohjausta. Jokainen voi tarkastaa Kreikasta, kuinka hilpeää puuhaa konkurssikypsän valtion menojen leikkaaminen on ja millaisia vaikutuksia sillä on hyvinvointiin.</p><p>Raha julkiseen kassaan ei todellakaan tule mistään taikaseinästä, vaan julkinen kulutus on ensin verotettu jonkun työtä tehneen ihmisen lompakosta. Jokainen veroeuro on syntynyt jonkun työntekijän vaivannäöllä. Jos nämä luonnonlait unohdetaan ja aletaan puhua veroasteen nostamisesta niin seurauksena on taloudellinen katastrofi.</p><p>Seuraavalla hallituskaudella työmarkkinasääntelyä on kevennettävä työllisyysasteen nostamiseksi ja työn verotusta kevennettävä työnteon kannustimien parantamiseksi. #terestroika</p><p>/Tiedote päättyy</p><p>Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:<br /><a href="https://www.facebook.com/SammallahtiTere/" target="_blank">FACEBOOK</a><br /><a href="http://www.youtube.com/TereSammallahti" target="_blank">YOUTUBE</a><br /><a href="https://twitter.com/TereSammallahti" target="_blank">TWITTER</a><br /><a href="https://www.instagram.com/terestroika/" target="_blank">INSTA (politiikka)</a><br /><a href="https://www.instagram.com/teresammallahti/" target="_blank">INSTA (vapaa-aika)</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/274814-li-andersson-haluaa-uuden-perustulokokeilun-tyollisyysasteesta-tuli-vaalien" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/274814-li-andersson-haluaa-uuden-perustulokokeilun-tyollisyysasteesta-tuli-vaalien">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/274814-li-andersson-haluaa-uuden-perust...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Seuraa tiedote:

Työpaikkojen määrä, työmarkkinoiden joustavuus ja työn kannustimet ovat jokaisen kansantalouden kulmakiviä. Työllisyysasteen nostaminen ja veroasteen laskeminen ovat tärkeimpiä asioita Suomen kansantalouden tukemiseksi. Varsinkaan hyvinvointivaltiosta juhlapuheita pitävät poliitikot eivät voi sivuuttaa näitä asioita vaikuttamatta hieman, noh, hölmöiltä.

Olen toki Vasemmistoliiton Li Anderssonin kanssa samaa mieltä siitä, että työllisyysasteen nousun kansantaloudellista hyötyä ei tule etukäteen jakaa vaalilupauksina äänestäjien voiteluun. Mutta en pidä Anderssonin sutkautusta "taikaseinästä" kovin uskottavana siihen nähden, että puolueensa, kuten koko vasemmisto, on esittänyt merkittävää julkisen sektorin kulujen lisäämistä. Esimerkiksi Vasemmistoliiton taannoinen varjobudjetti olisi kasvattanut työttömyyttä tuhansilla ihmisillä vuosittain ja puolue haluaisi maksattaa ajamansa menonlisäykset verottamalla varallisuutta sekä nostamalla työn verotuksen progressiota.

Toisin sanoen kannustimet työn tekemiseen heikkenisivät, työllisyysaste laskisi ja muutto ulkomaille muuttuisi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi yhä useammille. Samalla verotulot laskisivat ja Suomi ajautuisi kiihtyvällä vauhdilla kohti Kansainvälisen valuuttarahaston ohjausta. Jokainen voi tarkastaa Kreikasta, kuinka hilpeää puuhaa konkurssikypsän valtion menojen leikkaaminen on ja millaisia vaikutuksia sillä on hyvinvointiin.

Raha julkiseen kassaan ei todellakaan tule mistään taikaseinästä, vaan julkinen kulutus on ensin verotettu jonkun työtä tehneen ihmisen lompakosta. Jokainen veroeuro on syntynyt jonkun työntekijän vaivannäöllä. Jos nämä luonnonlait unohdetaan ja aletaan puhua veroasteen nostamisesta niin seurauksena on taloudellinen katastrofi.

Seuraavalla hallituskaudella työmarkkinasääntelyä on kevennettävä työllisyysasteen nostamiseksi ja työn verotusta kevennettävä työnteon kannustimien parantamiseksi. #terestroika

/Tiedote päättyy

Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:
FACEBOOK
YOUTUBE
TWITTER
INSTA (politiikka)
INSTA (vapaa-aika)

 

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/274814-li-andersson-haluaa-uuden-perustulokokeilun-tyollisyysasteesta-tuli-vaalien

]]>
16 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272257-hyvinvointi-luodaan-tyolla-pahoinvointi-verotuksella#comments Li Andersson Työ Työllisyysaste Työmarkkinapolitiikka Verotus Fri, 22 Mar 2019 07:14:37 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272257-hyvinvointi-luodaan-tyolla-pahoinvointi-verotuksella
AY-liikkeen uuskieli hämää - Suomen työmarkkinat tarvitsevat aitoa vapautta http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271993-ay-liikkeen-uuskieli-hamaa-suomen-tyomarkkinat-tarvitsevat-aitoa-vapautta <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/3AEevQPRLbQ?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/3AEevQPRLbQ?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Kävin eilen Duunitori​n lounastunnilla puhumassa työstä ja työmarkkinasääntelystä Eveliina Heinäluoman, Veronika Honkasalon, Leena Meren ja Terhi Peltokorven&nbsp;kanssa. Markkinaliberaali oli tässä seurassa aika yksin, kantsii tsekata video.</p><p>Luonnollisesti puolustin sopimusvapautta, lainsäädäntövallan pitämistä eduskunnalla ja yksityisyydensuojaa. Toisaalta keskustelu oli varsin helppoa, kun sai olla yksin ajatustensa kanssa. Ja taas toisaalta hankalaa, koska en tajua muiden panelistien logiikkaa ja uuskieltä:</p><p>- Pakkolaki: Kun laillisesti valittu eduskunta säätää lait.<br />- Sopimisen kulttuuri: Kun ulkoparlamentaarinen kansalaisjärjestö säätää lait.<br />- Yhdenvertaisuus/Tasa-arvo: Säädetään kiintiöitä erilaisten biologisten ominaisuuksien perusteella.<br />- Uudistus: Palataan takaisin 1970-luvun kabinettisopimiseen.<br />- Työntekijät mukaan: Työmarkkinaeliitti päättää kabineteissa kaikkien puolesta.<br />- Työntekijöiden edustus: AY-politrukki päättämässä kaikkien puolesta, työntekijä työnnetty syrjään.<br />- Työnantajan armoilla: Satojenmiljoonien eurojen päällä istuva ammattiliitto kiristää yrittäjän taipumaan elinkeinoa uhkaavan kalliin oikeusjutun uhalla.</p><p>Ei pysty, liian hapokasta.</p><p>Jos ja kun me haluamme korkeampaa työllisyysastetta, paremman elintason, enemmän hyvinvointia ja vakaamman kansantalouden, niin näistä loogisista kuperkeikoista pitää päästä eroon ja kansanedustajien pitää opetella ajattelemaan loogisesti.</p><p>Tästä myös heitän palloa Kokoomuksen suuntaan. Lopetetaan se vasemmistoteemojen kanssa nysvääminen ja otetaan politiikan ilmaherruus puhumalla enemmän talouskurista, työn edellytyksistä, markkinoiden vapauttamisesta ja siitä kuuluisasta jaettavan kakun leipomisesta.&nbsp;<a class="_58cn" href="https://www.facebook.com/hashtag/terestroika?source=feed_text&amp;epa=HASHTAG&amp;__xts__%5B0%5D=68.ARASl5PCEKuRs4sGntFRZLzM3QTYFVkqsrIASI9S12HBoriaH3D9AR2tHQvNa6U-Ra_zodQXsPSUj8XiK4YUikpD4hGEVrqINM7bhI-ibe32LrZIYpayihSu3JS4DpKv9bdDit6zh1WfW0K7mHBLit92KF1AabKvgyPspEyFfmU2Q0PRsIhkznGFv2JdPnxQc_yfMZENuD7R7oXHsvUDgZOt2leHJ5na-hqoxI85PZbpS0Tj6w5Twidn8lu0HvVrepWB3H86HyAYhBxC4L7cKubV-qvtc1xTyStHZUvfUicnlmBJ-o5OlqvJi2z-GOdq6n1pFjiELOeHiiSQYnitN0LWrBDP&amp;__tn__=%2ANK-R">#terestroika</a><br /><br />Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:<br /><a href="https://www.facebook.com/SammallahtiTere/" target="_blank">FACEBOOK</a><br /><a href="http://www.youtube.com/TereSammallahti" target="_blank">YOUTUBE</a><br /><a href="https://twitter.com/TereSammallahti" target="_blank">TWITTER</a><br /><a href="https://www.instagram.com/terestroika/" target="_blank">INSTA (politiikka)</a><br /><a href="https://www.instagram.com/teresammallahti/" target="_blank">INSTA (vapaa-aika)</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=3AEevQPRLbQ

Kävin eilen Duunitori​n lounastunnilla puhumassa työstä ja työmarkkinasääntelystä Eveliina Heinäluoman, Veronika Honkasalon, Leena Meren ja Terhi Peltokorven kanssa. Markkinaliberaali oli tässä seurassa aika yksin, kantsii tsekata video.

Luonnollisesti puolustin sopimusvapautta, lainsäädäntövallan pitämistä eduskunnalla ja yksityisyydensuojaa. Toisaalta keskustelu oli varsin helppoa, kun sai olla yksin ajatustensa kanssa. Ja taas toisaalta hankalaa, koska en tajua muiden panelistien logiikkaa ja uuskieltä:

- Pakkolaki: Kun laillisesti valittu eduskunta säätää lait.
- Sopimisen kulttuuri: Kun ulkoparlamentaarinen kansalaisjärjestö säätää lait.
- Yhdenvertaisuus/Tasa-arvo: Säädetään kiintiöitä erilaisten biologisten ominaisuuksien perusteella.
- Uudistus: Palataan takaisin 1970-luvun kabinettisopimiseen.
- Työntekijät mukaan: Työmarkkinaeliitti päättää kabineteissa kaikkien puolesta.
- Työntekijöiden edustus: AY-politrukki päättämässä kaikkien puolesta, työntekijä työnnetty syrjään.
- Työnantajan armoilla: Satojenmiljoonien eurojen päällä istuva ammattiliitto kiristää yrittäjän taipumaan elinkeinoa uhkaavan kalliin oikeusjutun uhalla.

Ei pysty, liian hapokasta.

Jos ja kun me haluamme korkeampaa työllisyysastetta, paremman elintason, enemmän hyvinvointia ja vakaamman kansantalouden, niin näistä loogisista kuperkeikoista pitää päästä eroon ja kansanedustajien pitää opetella ajattelemaan loogisesti.

Tästä myös heitän palloa Kokoomuksen suuntaan. Lopetetaan se vasemmistoteemojen kanssa nysvääminen ja otetaan politiikan ilmaherruus puhumalla enemmän talouskurista, työn edellytyksistä, markkinoiden vapauttamisesta ja siitä kuuluisasta jaettavan kakun leipomisesta. #terestroika

Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:
FACEBOOK
YOUTUBE
TWITTER
INSTA (politiikka)
INSTA (vapaa-aika)

]]>
1 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271993-ay-liikkeen-uuskieli-hamaa-suomen-tyomarkkinat-tarvitsevat-aitoa-vapautta#comments TUPO Työ Työelämä Työllisyysaste Työmarkkinat Tue, 19 Mar 2019 08:27:14 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271993-ay-liikkeen-uuskieli-hamaa-suomen-tyomarkkinat-tarvitsevat-aitoa-vapautta
Yritäjyys luo työpaikkoja http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270666-yritajyys-luo-tyopaikkoja <p>Kansantalous ei ole sama asia kuin meidän yksityisihmisten talous, mutta siinäkin tietyt lainalaisuudet pätevät: tuloja on hyvä olla menoja enemmän. Lainaakin saa edullisemmin, kun talous on tasapainossa.</p><p>Talous on kuitenkin vain työkalu. Kestävän tulevaisuuden kannalta keskeistä on taata meille kaikille toimivat palvelut ja tasa-arvoiset lähtökohdat ponnistaa elämään. Tämä taas vaatii vastuullista valtion taloudenhoitoa, jotta raha riittää kaikkeen hyvään. Kansantalouden holtittomasta taloudenpidosta maksavat viime kädessä lapsemme ja lapsenlapsemme.</p><p>Yrittäjät luovat tulevaisuuden työpaikat. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on iso askel yrittäjälle. Oman palkan lisäksi pitäisi maksaa myös työntekijän palkka &ndash; ja sivukulut.</p><p>Uuden työntekijän palkkaaminen mahdollistaa yrityksen kasvun, mutta on myös yksi suurimmista riskeistä yrittäjälle.</p><p>Selvittäisinkin ensimmäisen uuden työntekijän palkkaamisen sivukulujen verohyvitystä yrittäjälle. Tämä tuki osuisi suoraan työllisyyden parantamiseen.</p><p>On myös selvää, että yritysten investointeja tulee tukea vastakin. Investointivaraus on hyvä malli, jota on helppo kannattaa. Investoinnit tukevat talouskasvua ja luovat työtä koko maahan.</p><p>Tärkeä etappi hyvinvointipalveluiden rahoittamisessa on Suomen työllisyysasteen nostaminen 75 -prosenttiin.</p><p>Seuraavan hallituksen on välittömästi aloitettava kattava ohjelma työnteon edellytysten parantamiseksi. Tähän kuuluvat esimerkiksi investoinnit koulutukseen, tutkimukseen, teihin, rautateihin ja internettiin. Nämä luovat peruskallion yritysten toiminnalle.</p><p>Bio- ja kiertotaloutta on edelleen tuettava ja energiantuotannon kotimaisuusastetta nostettava. Myös palkkaverotuksen keventämisen linjaa on jatkettava. &nbsp;Työnteon on oltava aina kannattavaa. Tähän liittyy vahvasti myös seuraavan eduskunnan yksi suurimmista hankkeista, sosiaaliturvauudistus. Uudistuksen lähtökohtana on oltava nykyistä yksinkertaisempi malli, joka on joustava.</p><p>Yrittämisen ja työnteon on aina oltava kannattavaa. Tällä yksinkertaisella reseptillä luodaan pohja Suomen menestykselle.</p><p><a href="http://www.joonaskontta.fi/">joonaskontta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansantalous ei ole sama asia kuin meidän yksityisihmisten talous, mutta siinäkin tietyt lainalaisuudet pätevät: tuloja on hyvä olla menoja enemmän. Lainaakin saa edullisemmin, kun talous on tasapainossa.

Talous on kuitenkin vain työkalu. Kestävän tulevaisuuden kannalta keskeistä on taata meille kaikille toimivat palvelut ja tasa-arvoiset lähtökohdat ponnistaa elämään. Tämä taas vaatii vastuullista valtion taloudenhoitoa, jotta raha riittää kaikkeen hyvään. Kansantalouden holtittomasta taloudenpidosta maksavat viime kädessä lapsemme ja lapsenlapsemme.

Yrittäjät luovat tulevaisuuden työpaikat. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on iso askel yrittäjälle. Oman palkan lisäksi pitäisi maksaa myös työntekijän palkka – ja sivukulut.

Uuden työntekijän palkkaaminen mahdollistaa yrityksen kasvun, mutta on myös yksi suurimmista riskeistä yrittäjälle.

Selvittäisinkin ensimmäisen uuden työntekijän palkkaamisen sivukulujen verohyvitystä yrittäjälle. Tämä tuki osuisi suoraan työllisyyden parantamiseen.

On myös selvää, että yritysten investointeja tulee tukea vastakin. Investointivaraus on hyvä malli, jota on helppo kannattaa. Investoinnit tukevat talouskasvua ja luovat työtä koko maahan.

Tärkeä etappi hyvinvointipalveluiden rahoittamisessa on Suomen työllisyysasteen nostaminen 75 -prosenttiin.

Seuraavan hallituksen on välittömästi aloitettava kattava ohjelma työnteon edellytysten parantamiseksi. Tähän kuuluvat esimerkiksi investoinnit koulutukseen, tutkimukseen, teihin, rautateihin ja internettiin. Nämä luovat peruskallion yritysten toiminnalle.

Bio- ja kiertotaloutta on edelleen tuettava ja energiantuotannon kotimaisuusastetta nostettava. Myös palkkaverotuksen keventämisen linjaa on jatkettava.  Työnteon on oltava aina kannattavaa. Tähän liittyy vahvasti myös seuraavan eduskunnan yksi suurimmista hankkeista, sosiaaliturvauudistus. Uudistuksen lähtökohtana on oltava nykyistä yksinkertaisempi malli, joka on joustava.

Yrittämisen ja työnteon on aina oltava kannattavaa. Tällä yksinkertaisella reseptillä luodaan pohja Suomen menestykselle.

joonaskontta.fi

]]>
2 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270666-yritajyys-luo-tyopaikkoja#comments Kasvu Talous Työ Vero Yrittäjyys Sun, 03 Mar 2019 07:19:50 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270666-yritajyys-luo-tyopaikkoja
Työn halpuuttajakansa http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269251-tyon-halpuuttajakansa <p>Työelämäämme vaivaa suurten visioiden ja isojen näkemysten puute. Työelämä 2020 jälkeen ei voi olla sitä, mitä se on nykyisin. Jos haluamme menestyä ihmisinä ja yhteisöinä, meidän tulee tehdä samanlainen hyppy kuin sodan jälkeen, mutta samalla nähdä, että maailma on aivan toinen.</p> <p>Yhteiskunnan menestys on sidottu yritysten menestykseen ja yritysten menestys sidottu ihmisten onnistumiseen. Ihmisten onnistuminen on puolestaan sidottuna kolmeen yksinkertaiseen otsikkoon.</p> <p>Kuinka osaavia ihmisiä meillä on</p> <p>Kuinka paljon heissä on energiaa</p> <p>Tekevätkö he tärkeitä asioita</p> <p>Meidän työelämäkeskustelussa roikutaan jatkuvasti lillukanvarsissa. Keskustelemme siitä, miten työelämää pitää kehittää nykyisen ongelman kautta. Eli luulemme kai ihan tosissamme, että tulevaisuuden työelämä perustuu sille pohjalle, miten sen koemme tänään. Luulemme varmaan aivan aidosti, että Suomen kilpailukyky tulee huippuunsa uudistamalla työelämä.</p> <p>Ei se tule.</p> <p>Jos emme räjäytä sitä, niin hukka meidät perii. Olen siitä 89 % varma.&nbsp;</p> <p>Työelämässämme on paljon korjattavia asioita. Harvemmin vain meillä on riittävästi aikaa mennä riittävän syvälle ja nähdä, että moni erilliseltä tuntuva asia on itse asiassa saman juurisyyn seurausta. Olemme kuin palokunta, joka juoksee metsäpalovaroituksen aikaan tulipalolta toiselle, mutta ei muista sanoa kansalle, että metsäpalovaroitus on voimassa.</p> <p>Työelämämme suurin synti, melkein kuolemansynniksi sanottava, on ihmiskäsityksemme. Suomalainen ihmiskäsitys työntekijästä ja työntekijän ja johtajien suhteesta on huonompi kuin edes tajuamme.</p> <p>Me voimme olla iloisia, että meillä on ollut matkan varrella herraonnea, joka on korjannut rakenteiden ongelmia. Politiikassa ja yrityksissä on ollut hyviä yksilöitä. Hyvät yksilöt ovat saaneet meidät luulemaan, että olemme kansana jotenkin ainutlaatuinen. Ihan kuin Seppo Räty, Kimi Räikkönen ja Matti Nykänen. Koska he ovat kovia tyyppejä ja koska heistä pidetään, me olemme kansana mahtavaa porukkaa.</p> <p>Kyllä me olemme mainio kansa. Meissä on paljon hyvää. Valitettavasti vain on niin, että silloin kun tuntuu siltä, että olemme valittuja, olemme jo hallusinaation vallassa. Uskottelemme itsellemme jotakin, mikä ei ole totta. Luulemme itsestämme liikoja, lopetamme nöyryyden ja teemme muutenkin vääriä johtopäätöksiä.</p> <p>Mutta palataan tuohon ihmiskäsitykseen.</p> <p>Politiikassa ja työpaikoilla iihminen katsotaan resurssiksi. Hän on resurssi siinä samassa kuin tietokone, myyntimiehen työsuhdeauto, paperikone, sorvi ja lapio. Jokainen työntekijä lasketaan investoinniksi, jonka pitää tuottaa tietty määrä, jotta hänet kannattaisi palkata. Työntekijä on yksikkökustannus, jonka arvo voidaan laskea hänen palkkansa, palkan sivukulujen ja terveydenhoitokulujen yhteissummana. Lopulta meillä on tarkka laskelma siitä, kuinka kannattavaa on pitää työntekijää.&nbsp;</p> <p>Aika usein se koetaan kalliiksi.&nbsp;</p> <p>Meillä on aivan väärä tapa arvioida ihmisiä ja se jatkuu rekrytoinnista työhön työpaikalla. &nbsp;Ajattelemme että työssä suoriutuva on hyvä työntekijä, työssä epäonnistuva puolestaan huono. Työtön on pohjasakkaa, koska hänen suorituksensa on vienyt hänet sivuraiteelle.</p> <p>Käännetäänpä tämä toisinpäin.&nbsp;</p> <p>Työnsä pitävät ovat pohjasakkaa. Työssä epäonnistuvat erinomaisia heikkojen signaalien lähteitä ja työttömät loputtoman oppimisen lähteitä.&nbsp;</p> <p>Me yritämme oppia siitä, missä olemme onnistuneet. Sen sijaan meidän pitää oppia täysin uusia asioita, joita ei ole tehty ja lisäksi oppia sieltä, missä on epäonnistuttu.</p> <p>On provoa sanoa työnsä pitäviä pohjasakaksi. Suurin osa ihmisistä haluaa tehdä työnsä hyvin ja suurin osa myös tekee niin. Ongelma vain on siinä, että turhan usein työssä odotetaan asioita, joita ei ole kunnolla mietitty. Tehdään asioita, jotka tuntuvat hyvältä, tehdään asioita, joita pomot ja asiakkaat odottavat. Työpaikan pitää parhaimmin, jos alistuu myös tyhmiin käskyihin eikä haasta asiakastakaan liiaksi. Turhan moni fiksu ihminen menettää siinä kohdassa mielenkiintonsa ja äänestää hiljaisesti jaloillaan. Menee joko muualle tai sairastuu. Suomessa on erittäin korkeat luvut mielenterveyden ongelmissa.&nbsp;</p> <p>Työpaikoilla ja yritysten johdossa tiedetään vain aniharvoin, mikä on niille parasta. Niissä eletään aina vain parhaan ennusteen, usein vain parhaan arvauksen varassa. Eivät he oikeasti tiedä, vaikka kuinka sitä toisin väittäisivät. Me pidämme ihan luonnollisena sitä, että toinen ihminen voi luulla toisen puolesta ja tehdä päätöksiä toista kuulematta, koska hän uskoo tietävänsä, mikä on toisen parhaaksi.</p> <p>Se on epistä. Se nimittäin on suurin kehityksemme este. Luulo siitä, että joku toinen tietää sinua paremmin. Voisiko tätä nimittää luulosairaudeksi?&nbsp;</p> <p>Tekisi mieli kirjoittaa pitkään, mutta ymmärrän, että sinun pitää tehdä tänään muutakin.</p> <p>Yksi pyyntö kuitenkin on. Ryhdytäänkö kehittämään keskustelua työelämästä? Jotkut syyttävät tällaista pyyntöä metakeskusteluksi, kun halutaan parantaa keskustelua jostakin keskustelusta. Antaa heidän olla tietämättömiä. Emme voi tuomita heitä, koska he eivät tiedä.</p> <p>Mutta oletko sinä valmis ajattelemaan työelämää aivan uudesta vinkkelistä?</p> <p>Muutoksen käynnistämiseen tarvitaan vain yksi hullu ja toinen vielä vähän hullumpi.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työelämäämme vaivaa suurten visioiden ja isojen näkemysten puute. Työelämä 2020 jälkeen ei voi olla sitä, mitä se on nykyisin. Jos haluamme menestyä ihmisinä ja yhteisöinä, meidän tulee tehdä samanlainen hyppy kuin sodan jälkeen, mutta samalla nähdä, että maailma on aivan toinen.

Yhteiskunnan menestys on sidottu yritysten menestykseen ja yritysten menestys sidottu ihmisten onnistumiseen. Ihmisten onnistuminen on puolestaan sidottuna kolmeen yksinkertaiseen otsikkoon.

Kuinka osaavia ihmisiä meillä on

Kuinka paljon heissä on energiaa

Tekevätkö he tärkeitä asioita

Meidän työelämäkeskustelussa roikutaan jatkuvasti lillukanvarsissa. Keskustelemme siitä, miten työelämää pitää kehittää nykyisen ongelman kautta. Eli luulemme kai ihan tosissamme, että tulevaisuuden työelämä perustuu sille pohjalle, miten sen koemme tänään. Luulemme varmaan aivan aidosti, että Suomen kilpailukyky tulee huippuunsa uudistamalla työelämä.

Ei se tule.

Jos emme räjäytä sitä, niin hukka meidät perii. Olen siitä 89 % varma. 

Työelämässämme on paljon korjattavia asioita. Harvemmin vain meillä on riittävästi aikaa mennä riittävän syvälle ja nähdä, että moni erilliseltä tuntuva asia on itse asiassa saman juurisyyn seurausta. Olemme kuin palokunta, joka juoksee metsäpalovaroituksen aikaan tulipalolta toiselle, mutta ei muista sanoa kansalle, että metsäpalovaroitus on voimassa.

Työelämämme suurin synti, melkein kuolemansynniksi sanottava, on ihmiskäsityksemme. Suomalainen ihmiskäsitys työntekijästä ja työntekijän ja johtajien suhteesta on huonompi kuin edes tajuamme.

Me voimme olla iloisia, että meillä on ollut matkan varrella herraonnea, joka on korjannut rakenteiden ongelmia. Politiikassa ja yrityksissä on ollut hyviä yksilöitä. Hyvät yksilöt ovat saaneet meidät luulemaan, että olemme kansana jotenkin ainutlaatuinen. Ihan kuin Seppo Räty, Kimi Räikkönen ja Matti Nykänen. Koska he ovat kovia tyyppejä ja koska heistä pidetään, me olemme kansana mahtavaa porukkaa.

Kyllä me olemme mainio kansa. Meissä on paljon hyvää. Valitettavasti vain on niin, että silloin kun tuntuu siltä, että olemme valittuja, olemme jo hallusinaation vallassa. Uskottelemme itsellemme jotakin, mikä ei ole totta. Luulemme itsestämme liikoja, lopetamme nöyryyden ja teemme muutenkin vääriä johtopäätöksiä.

Mutta palataan tuohon ihmiskäsitykseen.

Politiikassa ja työpaikoilla iihminen katsotaan resurssiksi. Hän on resurssi siinä samassa kuin tietokone, myyntimiehen työsuhdeauto, paperikone, sorvi ja lapio. Jokainen työntekijä lasketaan investoinniksi, jonka pitää tuottaa tietty määrä, jotta hänet kannattaisi palkata. Työntekijä on yksikkökustannus, jonka arvo voidaan laskea hänen palkkansa, palkan sivukulujen ja terveydenhoitokulujen yhteissummana. Lopulta meillä on tarkka laskelma siitä, kuinka kannattavaa on pitää työntekijää. 

Aika usein se koetaan kalliiksi. 

Meillä on aivan väärä tapa arvioida ihmisiä ja se jatkuu rekrytoinnista työhön työpaikalla.  Ajattelemme että työssä suoriutuva on hyvä työntekijä, työssä epäonnistuva puolestaan huono. Työtön on pohjasakkaa, koska hänen suorituksensa on vienyt hänet sivuraiteelle.

Käännetäänpä tämä toisinpäin. 

Työnsä pitävät ovat pohjasakkaa. Työssä epäonnistuvat erinomaisia heikkojen signaalien lähteitä ja työttömät loputtoman oppimisen lähteitä. 

Me yritämme oppia siitä, missä olemme onnistuneet. Sen sijaan meidän pitää oppia täysin uusia asioita, joita ei ole tehty ja lisäksi oppia sieltä, missä on epäonnistuttu.

On provoa sanoa työnsä pitäviä pohjasakaksi. Suurin osa ihmisistä haluaa tehdä työnsä hyvin ja suurin osa myös tekee niin. Ongelma vain on siinä, että turhan usein työssä odotetaan asioita, joita ei ole kunnolla mietitty. Tehdään asioita, jotka tuntuvat hyvältä, tehdään asioita, joita pomot ja asiakkaat odottavat. Työpaikan pitää parhaimmin, jos alistuu myös tyhmiin käskyihin eikä haasta asiakastakaan liiaksi. Turhan moni fiksu ihminen menettää siinä kohdassa mielenkiintonsa ja äänestää hiljaisesti jaloillaan. Menee joko muualle tai sairastuu. Suomessa on erittäin korkeat luvut mielenterveyden ongelmissa. 

Työpaikoilla ja yritysten johdossa tiedetään vain aniharvoin, mikä on niille parasta. Niissä eletään aina vain parhaan ennusteen, usein vain parhaan arvauksen varassa. Eivät he oikeasti tiedä, vaikka kuinka sitä toisin väittäisivät. Me pidämme ihan luonnollisena sitä, että toinen ihminen voi luulla toisen puolesta ja tehdä päätöksiä toista kuulematta, koska hän uskoo tietävänsä, mikä on toisen parhaaksi.

Se on epistä. Se nimittäin on suurin kehityksemme este. Luulo siitä, että joku toinen tietää sinua paremmin. Voisiko tätä nimittää luulosairaudeksi? 

Tekisi mieli kirjoittaa pitkään, mutta ymmärrän, että sinun pitää tehdä tänään muutakin.

Yksi pyyntö kuitenkin on. Ryhdytäänkö kehittämään keskustelua työelämästä? Jotkut syyttävät tällaista pyyntöä metakeskusteluksi, kun halutaan parantaa keskustelua jostakin keskustelusta. Antaa heidän olla tietämättömiä. Emme voi tuomita heitä, koska he eivät tiedä.

Mutta oletko sinä valmis ajattelemaan työelämää aivan uudesta vinkkelistä?

Muutoksen käynnistämiseen tarvitaan vain yksi hullu ja toinen vielä vähän hullumpi. 

 

]]>
1 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269251-tyon-halpuuttajakansa#comments Johtaminen Työ Työelämä Työvoimapolitiikka Fri, 08 Feb 2019 08:47:12 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269251-tyon-halpuuttajakansa
Kuka maksaa SDP:n vastuuttomat vaalilupaukset? http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268495-kuka-maksaa-sdpn-vastuuttomat-vaalilupaukset <p>Moni sanoo, että puolueiden ja ehdokkaiden pitäisi keskittyä itsensä kehumiseen. Koen kuitenkin tärkeänä, että täysin vastuuttomat lupaukset haastetaan julkisesti ja poliittiset toimijat pakotetaan perustelemaan omat vaalilupauksensa. Esimerkiksi näitä demareiden vappusatasia ja &quot;kaikille kaikkea kivaa&quot;-juttuja on hurjaa seurata, kun edes media ei laita puoluejohtajia koville siitä, kuka lystin maksaa?</p><p>Lisää veroja ei ole kovin realistinen optio, kun suurin osa verolajeista on jo laskevan rajahyödyn puolella ja lisäverotuksella korkeintaan ajetaan kansantalous entistä huonompaan jamaan. Teollisuuden edunvalvojana SDP ei ole valmis leikkaamaan yritystuista, eikä se muutenkaan halua supistaa julkista sektoria mistään kulmasta. Isomman hyvinvointikakun leipominen ei ole SDP:n agendalla, kun se jarruttaa jokaista työmarkkinalakien reformointia kaikin voimin, vaikka &quot;epäinhimillisen ja kurjistavan leikkauspolitiikan&quot; seuraukset ovat yksiselitteiset: 140 000 uutta työpaikkaa, paremmin voiva kansantalous, maailman onnellisimmat ihmiset.</p><p>Älkääkä rakkaat ystävät käsittäkö väärin. Minä olen ensimmäisten joukossa astumassa siihen Täysin Automatisoituun Luksus-Homo-Avaruuskommunismiin(TM), jossa koneet tekevät kaiken työn ja me ihmiset saamme keskittyä niihin elämässä oikeasti tärkeisiin asioihin: Perheeseen, ystäviin, itsensä sivistämiseen ja muuhun vapaa-ajan viettämiseen.</p><p>Mutta kun me emme vielä elä tuossa käsittämättömässä yltäkylläisyydessä, niin julkisen sektorin menojakaan ei voida mitoittaa utopiaan sopivaksi. Meinaa tällaisella menokuri-poliitikolla ihan oikeasti iskeä epätoivo, kun niin moni muu kampanjoi lupaamalla äänestäjilleen kaikkea kivaa muiden piikkiin. Demareissa mennään jo niin pitkälle, että lasten vieminen harrastuksiin koetaan julkisen sektorin ydintehtäväksi, eikä vanhemmuuteen ja perheiden sisäisiin ratkaisuihin kuuluviksi valinnoiksi.</p><p>Muistuttaisin kaikkia, että hyvinvointi syntyy edelleenkin työstä, ei siitä, että siirrämme entistä enemmän rahaa taskusta toiseen ja normaaliin elämään kuuluva vaivannäkö yritetään heittää veronmaksajien vetämän kivireen lisäpainoksi. Älkää langetko vaalipopulismiin. #terestroika</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Moni sanoo, että puolueiden ja ehdokkaiden pitäisi keskittyä itsensä kehumiseen. Koen kuitenkin tärkeänä, että täysin vastuuttomat lupaukset haastetaan julkisesti ja poliittiset toimijat pakotetaan perustelemaan omat vaalilupauksensa. Esimerkiksi näitä demareiden vappusatasia ja "kaikille kaikkea kivaa"-juttuja on hurjaa seurata, kun edes media ei laita puoluejohtajia koville siitä, kuka lystin maksaa?

Lisää veroja ei ole kovin realistinen optio, kun suurin osa verolajeista on jo laskevan rajahyödyn puolella ja lisäverotuksella korkeintaan ajetaan kansantalous entistä huonompaan jamaan. Teollisuuden edunvalvojana SDP ei ole valmis leikkaamaan yritystuista, eikä se muutenkaan halua supistaa julkista sektoria mistään kulmasta. Isomman hyvinvointikakun leipominen ei ole SDP:n agendalla, kun se jarruttaa jokaista työmarkkinalakien reformointia kaikin voimin, vaikka "epäinhimillisen ja kurjistavan leikkauspolitiikan" seuraukset ovat yksiselitteiset: 140 000 uutta työpaikkaa, paremmin voiva kansantalous, maailman onnellisimmat ihmiset.

Älkääkä rakkaat ystävät käsittäkö väärin. Minä olen ensimmäisten joukossa astumassa siihen Täysin Automatisoituun Luksus-Homo-Avaruuskommunismiin(TM), jossa koneet tekevät kaiken työn ja me ihmiset saamme keskittyä niihin elämässä oikeasti tärkeisiin asioihin: Perheeseen, ystäviin, itsensä sivistämiseen ja muuhun vapaa-ajan viettämiseen.

Mutta kun me emme vielä elä tuossa käsittämättömässä yltäkylläisyydessä, niin julkisen sektorin menojakaan ei voida mitoittaa utopiaan sopivaksi. Meinaa tällaisella menokuri-poliitikolla ihan oikeasti iskeä epätoivo, kun niin moni muu kampanjoi lupaamalla äänestäjilleen kaikkea kivaa muiden piikkiin. Demareissa mennään jo niin pitkälle, että lasten vieminen harrastuksiin koetaan julkisen sektorin ydintehtäväksi, eikä vanhemmuuteen ja perheiden sisäisiin ratkaisuihin kuuluviksi valinnoiksi.

Muistuttaisin kaikkia, että hyvinvointi syntyy edelleenkin työstä, ei siitä, että siirrämme entistä enemmän rahaa taskusta toiseen ja normaaliin elämään kuuluva vaivannäkö yritetään heittää veronmaksajien vetämän kivireen lisäpainoksi. Älkää langetko vaalipopulismiin. #terestroika

]]>
11 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268495-kuka-maksaa-sdpn-vastuuttomat-vaalilupaukset#comments Hyvinvointi Menokuri SDP Työ Vaalilupaukset Sun, 27 Jan 2019 12:09:48 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268495-kuka-maksaa-sdpn-vastuuttomat-vaalilupaukset
Mitä Suomi voi oppia USA:lta? - "Hyvä tästä tulee" http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267031-mita-suomi-voi-oppia-usalta-hyva-tasta-tulee <p>&quot;It&#39;s gonna be fine&quot;, kansankielisesti vaikkapa &quot;Hyvä tästä tulee&quot;, on lause, jolta kukaan USA:ssa asunut ei ole voinut välttyä. Oikein lausuttuna noihin muutamaan sanaan typistyy kaikki toivo, positiivisuus ja omanarvontunto, joista meillä suomalaisilla on mielestäni paljon opittavaa Amerikan serkuiltamme.</p><p>Hesari teki kyselyn ja hyvän artikkelin, jossa valotettiin syitä maailman onnellisimmassa maassa asuvien köyhien epätoivolle. Työttömyyttä, köyhyyttä, sairauksia, ennalta näkemättömiä vaikeuksia, tarpeettomuuden tunnetta, toivottomuutta. Kaikki ne ovat ihmisen omanarvontuntoa kammottavalla tavalla nakertavia asioita, jotka pahimmillaan johtavat elämän päättymiseen oman käden kautta.</p><p>Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa sosiaalitukien kasvattaminen katsotaan monesti ainoaksi lääkkeeksi köyhyyteen, mutta monelle todellinen ongelma ei ole taloudellinen niukkuus vaan se, ettei syystä tai toisesta pääse osallistumaan Suomen ja suomalaisten muodostaman yhteisön rakentamiseen. Ihmisen kaltainen laumaeläin ei voi henkisesti hyvin, jos joutuu katsomaan toimettomana vierestä muiden tekemistä. Siksi meille on äärimmäisen tärkeää kokea olevamme hyödyllinen osa yhteisöä, eikä sitä tunnetta voi synnyttää tulonsiirroilla. Ainoa ratkaisu edellä mainittuihin ongelmiin on työ ja sen mukanaan tuomat sosiaaliset suhteet sekä oman elintason parantuminen.</p><p>Älkää ymmärtäkö väärin, en vastusta perusturvaa, jonka varassa voi elää pienen hetken sitä elämää, johon harva meistä haluaa juuttua. Mutta kasvavat tulonsiirrot eivät poista köyhyyden juurisyytä, vaan hoitavat vain oireita. Parasta köyhyyden hoitoa olisi antaa ihmisille mahdollisuus osallistua yhteiskuntamme rakentamiseen omalla työllään, kukin omien kykyjensä mukaan. Tilanteen paraneminen vaatisi ainakin seuraavia muutoksia lainsäädäntöön:</p><p>1. Työmarkkinasääntelyn keventäminen. Kireä työmarkkinalaki suojelee meitä työssäkäyviä ja sulkee työttömäksi jääneet armotta vaikeasti rikottavissa olevan lasikaton alle.</p><p>2. Työhön kohdistuvan verotuksen madaltamista. Kenenkään ei tulisi joutua maksamaan työllään tuottamasta lisäarvosta yli kolmannesta veroja, mukaanlukien työnantajamaksut, vaan työnteon pitäisi aina olla taloudellisesti mahdollisimman palkitsevaa.</p><p>Yksi iso muutos täytyy tapahtua myös kulttuurissamme. Meidän täytyy lakata pohtimasta, miten saisimme jotakuta menestyvää verotettua vähän köyhemmäksi ja siirtyä pohtimaan, miten muidenkin tieltä saataisiin raivattua menestymisen esteet pois. Meidän on opeteltava olemaan onnellisia toisten menestyksestä ja kannustettava toisiamme.</p><p>Kanssaihmisen tuki nimittäin antaa sellaista uskoa omaan tekemiseen, jota ei saa virastojen tiskeiltä, puolueohjelmista tai poliitikkojen korulauseista. Niinpä silloin, kun kanssaihmiseltä meinaa loppua usko omaan tekemiseen, meidän pitää pystyä laittamaan käsi hänen olalleen, hymyillä ja sanoa, &quot;Älä huoli, hyvä tästä tulee&quot;.&nbsp;<a class="_58cn" href="https://www.facebook.com/hashtag/terestroika?source=feed_text&amp;epa=HASHTAG&amp;__xts__%5B0%5D=68.ARBhmbGm_iKGtuWY5nukv2PFZQE2ZAuX0YLCnrsDQRzBFAtPGfo1-lUlPPahSVQi9qth5rXosP6ZKYxSBi_65GhYwW6AMtyjyIZJEefR_EIhNLAh83cO-lqwr8F8FtNGTMS1VXxcGzvUCZkx7TJQnyQAo_05HQXNHA1NlDZf87t7L6qsKgnWG73FMMAITo1o85EpqIIAEdguiNKyqKbOPxldxI3vsUipTzh5snDfuOUfK7XY1EjKygrjKqMWZ6RQd95d71KtEkDMMfdG6zP00rlzzlmXj_vwfTwYp5PcGZWcd_Acz687PwUZjzHeiDOOywKkl4U&amp;__tn__=%2ANK-R">#terestroika</a></p><p><a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005954997.html?fbclid=IwAR1SuG00ftz6VFLuRuuEbKlYPHiyN3m83b3NngnlvAoymf9BtoZXJkcwo3c" rel="noopener nofollow" target="_blank">https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005954997.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "It's gonna be fine", kansankielisesti vaikkapa "Hyvä tästä tulee", on lause, jolta kukaan USA:ssa asunut ei ole voinut välttyä. Oikein lausuttuna noihin muutamaan sanaan typistyy kaikki toivo, positiivisuus ja omanarvontunto, joista meillä suomalaisilla on mielestäni paljon opittavaa Amerikan serkuiltamme.

Hesari teki kyselyn ja hyvän artikkelin, jossa valotettiin syitä maailman onnellisimmassa maassa asuvien köyhien epätoivolle. Työttömyyttä, köyhyyttä, sairauksia, ennalta näkemättömiä vaikeuksia, tarpeettomuuden tunnetta, toivottomuutta. Kaikki ne ovat ihmisen omanarvontuntoa kammottavalla tavalla nakertavia asioita, jotka pahimmillaan johtavat elämän päättymiseen oman käden kautta.

Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa sosiaalitukien kasvattaminen katsotaan monesti ainoaksi lääkkeeksi köyhyyteen, mutta monelle todellinen ongelma ei ole taloudellinen niukkuus vaan se, ettei syystä tai toisesta pääse osallistumaan Suomen ja suomalaisten muodostaman yhteisön rakentamiseen. Ihmisen kaltainen laumaeläin ei voi henkisesti hyvin, jos joutuu katsomaan toimettomana vierestä muiden tekemistä. Siksi meille on äärimmäisen tärkeää kokea olevamme hyödyllinen osa yhteisöä, eikä sitä tunnetta voi synnyttää tulonsiirroilla. Ainoa ratkaisu edellä mainittuihin ongelmiin on työ ja sen mukanaan tuomat sosiaaliset suhteet sekä oman elintason parantuminen.

Älkää ymmärtäkö väärin, en vastusta perusturvaa, jonka varassa voi elää pienen hetken sitä elämää, johon harva meistä haluaa juuttua. Mutta kasvavat tulonsiirrot eivät poista köyhyyden juurisyytä, vaan hoitavat vain oireita. Parasta köyhyyden hoitoa olisi antaa ihmisille mahdollisuus osallistua yhteiskuntamme rakentamiseen omalla työllään, kukin omien kykyjensä mukaan. Tilanteen paraneminen vaatisi ainakin seuraavia muutoksia lainsäädäntöön:

1. Työmarkkinasääntelyn keventäminen. Kireä työmarkkinalaki suojelee meitä työssäkäyviä ja sulkee työttömäksi jääneet armotta vaikeasti rikottavissa olevan lasikaton alle.

2. Työhön kohdistuvan verotuksen madaltamista. Kenenkään ei tulisi joutua maksamaan työllään tuottamasta lisäarvosta yli kolmannesta veroja, mukaanlukien työnantajamaksut, vaan työnteon pitäisi aina olla taloudellisesti mahdollisimman palkitsevaa.

Yksi iso muutos täytyy tapahtua myös kulttuurissamme. Meidän täytyy lakata pohtimasta, miten saisimme jotakuta menestyvää verotettua vähän köyhemmäksi ja siirtyä pohtimaan, miten muidenkin tieltä saataisiin raivattua menestymisen esteet pois. Meidän on opeteltava olemaan onnellisia toisten menestyksestä ja kannustettava toisiamme.

Kanssaihmisen tuki nimittäin antaa sellaista uskoa omaan tekemiseen, jota ei saa virastojen tiskeiltä, puolueohjelmista tai poliitikkojen korulauseista. Niinpä silloin, kun kanssaihmiseltä meinaa loppua usko omaan tekemiseen, meidän pitää pystyä laittamaan käsi hänen olalleen, hymyillä ja sanoa, "Älä huoli, hyvä tästä tulee". #terestroika

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005954997.html

]]>
14 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267031-mita-suomi-voi-oppia-usalta-hyva-tasta-tulee#comments Kannustus köyhyys kulttuuri Työ Työmarkkinalaki Mon, 07 Jan 2019 06:15:00 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267031-mita-suomi-voi-oppia-usalta-hyva-tasta-tulee